Olimme Leidiporukalla tutkimassa Helsingin Kaupunginmuseon kolmea erinomaista näyttelyä Tennispalatsin tiloissa. Chaplin-filmit pysäyttivät ihailemaan uskomattoman pienen miehen elekieltä ja liikuttavaa kulkurihahmoa. Tarjolla oleva rekvisiitta houkutti meidätkin pelleilemään hattujen, huulipartojen ja keppien kera. Kännykkäkamerat räpsyivät. Alakerran näyttely Yksin puhutteli monenlaisin tehokeinoin ja lopuksi kävimme myös Maaria Wirkkalan installaatioita ihmettelemässä. Päivä oli viime viikon torstai, kun kaupungilla jäätävä tuuli repi kulkijoilta sateenvarjot ja työnteli irtoroskaa pitkin väyliä.

Tällä viikolla  oli juttuilta kotona ystävättären kanssa pitkästä aikaa. Välimatka ei ole pitkä, mutta työ tuntuu vievän hänen elämästään mehut. Meillä onkin voimassa sopimus, että kun hän tuntee, että hänellä on aikaa ja voimia, hän soittaa tulevansa töistä päästyään. Näemme kyllä toisinaan vapaaehtoiskuvioissa tai kirkkoreissulla, mutta syvempien ’siskojuttujen’ jakamiseen tarvitaan rauhallinen aika ja paikka. Aika vieri vinhasti siinä ja äkkiä oli ilta.

Toisen ’siskon’ kanssa tavattiin eilen. Hänen kanssaan tapaamme Stadissa. Söimme hänen lempipaikassaan, kasvisravintola Zuccinissa, joka tarjoili mehukasta aurajuustolla kuorrutettua kesäkurpitsaa hirssin ja salaatin kera. Paikka on Fabianinkadulla kohta Etelä-Espalta käännyttyä. Sieltä on suora kaunis reitti nousta Tähtitorninmäen reunaa Kaivopuistoa kohti. Aurinko paistoi, vanhat puut vihersivät ihanasti, ja kukkaistutukset hymyilivät. Kävimme katsomassa P.Henrikin kirkon puistoon tuotua Maria-patsasta ja vielä Kaivopuiston laidalla loistelevaa Odottavaa Äitiäkin, joka on ollut paikallaan jo neljä vuotta. Perinteiset leivoskahvit Ursulassa kuuluvat tällä kevätkierroksella aina asiaan ja niitä nauttiessa oli hyvä kummankin  päivittää omia mietteitä.

Kirje poimii valitut palat, puhelinsoitto hetket, mutta tapaamisissa ystävyys hengittää syvimmin.