ehkä olen elänyt liian kauan. nähnyt liikaa rumaa, kuullut mitä en olisi tahtonut. aistinut pahaa ympärilläni, itsessänikin. kokenut turhan syvästi maailman kaoottisen muutoksen.

maailman tila kauhistuttaa minua ja tekee minut surulliseksi. joskus tunnen halua poistua täältä hyvästeittä, jättää avaimen eteisen pöydälle ja sulkea oven mennessäni.

miten jaksaa toivoa yhä uudestaan, kun todellisuus murskaa sen? miten olisi toivon ylösnousemus pääsiäisenä?