Olen lukenut, lukenut ja lukenut, kun ei minusta muuhun ole  ollut.

Palmujen sunnuntai meni. Kykenen taas kävelemään kutakuinkin suorassa. Viikon lepäily panadol- ja voltaren-kuurin myötä laukaisi lopulta kiputilan. Arki palaa hiljalleen uomiinsa.

Eilen olimme jo asioita hoitamassa keskustassa. Tänään kävelimmme hakemaan pajunkissaoksia joutomaalta radan varressa. Huomenna on vapaaehtoispuuhaa ja illalla lapsenlapset. Pojantytär täyttää kolmensa vapun aikaan, kummipojan tytär kymmenensä alkaneella viikolla. Kevättyttösemme!

Linnut kevättä rinnassa, tuuli raikas, elämä täyttä.

  • Meilllä on lähisuvussa ja ystäväpiirissä kipupotilaita. Pari heistä on päässyt kipupoliklinikan asiakkaaksi. Kivun tietää vasta kun sen itse kokee. Terveenä sen taas helposti unohtaa. Koskaan kipua ei pitäisi turhentaa…

    Kommentin jätti mm · keskiviikkona 16. huhtikuuta @ 18:50

  • Voi, hienoa, että voit jo paremmin. Aivan pelästyin, mitä sattui. Oma kokemus muistui mieleen, kun selän välilevy luiskahti, se oli kuin salamanisku, sattui ja kaatoi maahan.
    Niin ihanaa kuin on ollakin jo eläkkeellä, niin kaikenlaista kiusaa rupeaa olemaan.

    Kommentin jätti Tuula · keskiviikkona 16. huhtikuuta @ 22:58

  • Olipa kiva nähdä kuvasi ja juttusi Lehdessä 🙂 Hyvä, että vähän väliä kerrotaan myös vapaehtoistyöstä.

    Kommentin jätti mm · torstaina 17. huhtikuuta @ 16:07

  • mm, näin pitkäperjantaina sopii muistaa kärsimyksen monenlaisia kasvoja. Joskus ajattelen suuria ja pieniä sairaaloita potilaineen – mikä määrä inhimillistä kärsimystä. Viime aikoina on uutisoitu näitä isoja lento- ja laivaonnettomuuksia. Sitä omaisten hätää ja tuskaa. Kärsimys näyttää kuuluvan elämään.
    (Diakoniajutun kokonaisuus oli hyvin rakennettu, historiallisessa osuudessa oli minullekin uutta asiaa. Ja mikä valoisa nuori mies nykydiakonin osuudessa! Mielenkiintoista, mitä nuori toimittaja poimii juttuunsa siitä kaikesta mitä haastateltava on kertonut…:)
    *
    Tuula, välilevyn luiskahdus minullakin. Se on tosiaan kuin salamanisku se kipu ja samalla pitkät selkälihakset menevät kipsiin. Seuraa hiljainen viikko aloillaan. Mutta onneksi ei mennyt ihan jalat alta. Se olisi ollut sairaalakeikka.

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 18. huhtikuuta @ 13:38

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.