Kevät on kuoleman ja elämän rajapintaa. On talven kylmyyden ja hangen kurittamaa, näennäisen elotonta maata. Ovat puut, hiljaisia elämän virtoja täydet, uuteen kasvuun heräämäisillään. Eläimet ja ihmiset askaroivat reviireillään joka päiväisen ravintonsa eteen, mutta myös huomiselle pesää tehden.

Rajoilla väreilee väsynyttä odotusta, tulevan pelkoa, halua takertua, halua luovuttaa. Elämä on toiveikasta, etenevää liikettä. Kuolema on hiljainen salaisuus, joka aukeaa toiseen ulottuvuuteen tästä elämästä katsoen.