Ennen sanottiin, että ihan sama kuin seinille puhuisi, kun joku ei kuunnellut. Nykyään kirjoitellaan naamakirjan tai viserryslaatikon seinille missä on oltu ja mitä tapahtui. Meneminen ja näkyminen on tärkeää, ei tapahtumien merkitys. Toisaalta merkitysten jakaminen haalistaa niitä, sillä merkitys on kuitenkin spesifinen, jotenkin intiimi. Nettikirjoittaminen on sen punnitsemista olisiko merkityksistä vaiettava vai voisiko antaa enemmän itsestään ja ottaa riski tulla väärinymmärretyksi, raavituksi tai ohitetuksi.

  • ”väärinymmärretyksi, raavituksi tai ohitetuksi”
    Aloitin nettikirjiottelun täältä ”arkisemmalta” puolelta, tavallisten ihmisten keskeltä. Opin liian hyvään.
    Vasta myöhemmin olen tajunnut, kuinka monelle some mahdollistaa kaiken sen ilmaisemisen, mitä julkisessa keskustelussa ei ole voinuti sanoa ääneen. Onkohan se niin, että täällä tavisten puolella ei ole aina niin kiire saada ääntään julki.
    Tiedän kyllä hyvin, että on tässä kyse myös muutoksesta. Uusia kirjoittajia on tullut mukaan. Räväkkyys ja osuvuus on nostettu tärkeämmäksi kuin perehtyminen asioiden kaikkiin puoliin tai toisen ymmärtämisen yritys. Vanhana opettajana on vaikea ymmärtää, kuinka toisten virheiden kaivelusta ja löytämisestä on tullut se pääasia. NIitä kiksejä en tajua.

    Kommentin jätti mm · sunnuntaina 16. maaliskuuta @ 12:30

  • mm,
    ’sappea ja etikkaa’ riittää monilla seinillekin heitettäväksi. Luen muutamaa blogia, jossa tätä lajia tulee tuutin täydeltä asianomaisten kommenttilaatikkoon. Olen katsonut parhaaksi seurata vain jutut ja jättää kommentit omaan arvoonsa. En halua edes tietää mitä arvostelunhaluiset ja kaunaiset ilkeyksissään keksivät. Kolmas Huone ei ole niin trendikäs tai provosoivakaan, että olisi nostattanut intohimoisia myrkkylaineita. Kirjoittajakin on enempi ’maan hiljaisia’ eikä kerro extreme-juttuja.

    Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 16. maaliskuuta @ 20:01

  • Mistä te oikein puhutte? Ette keskustelupalstoista varmaankaan.

    Kommentin jätti Annikki · maanantaina 17. maaliskuuta @ 10:54

  • Annikki, minä en seuraa ns. keskustelupalstoja lainkaan. Arvelen kyllä, että siellä esiintyy loanheittoa ja ilkeilyäkin, oletan mm:n tarkoittavan sitä. Somekirjoitteluahan voi kutsua myös seinille (näkyviin) kirjoitteluksi. Vähemmän kuitenkin käsittääkseni näissä tavisblogeissa tätä ilkeilyä esiintyy, eiköhän se ole enempi julkkisten riesa?

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 17. maaliskuuta @ 12:07

  • Olen huomannut, että aivan asiallistenkin palstojen ja aiheiden keskusteluissa keskimäärin viides vastaaja alkaa ilkeillä aloittajalle. Se on ällistyttävää.

    Kommentin jätti Annikki · maanantaina 17. maaliskuuta @ 12:22

  • Oma blogini sai pitkään olla rauhassa, mutta sitten täytyi muuttaa kommentoitiasetuksia ihan vaan jonkun yksittäisen henkilön takia.

    Reilusti ronskilla kädellä jätän julkaisematta ilkeilyksi katsomani edelleen. Paikkoja ilkeilylle löytyy kyllä, ei minun blogini tarvitse palvella sillä rintamalla.

    Mutta yleensä on kyllä asiallista ja kunnioittavaa, myös eriävät mielipiteet.

    Kommentin jätti Ansku · maanantaina 17. maaliskuuta @ 22:19

  • Ei minustakaan ole tarpeen päästää omaan blogiinsa selkeästi ilkeileviä kommentteja. Kuka niistä hyötyy? Roskapostiin menevät, kuten ulkomaisten robottien mainosmielessä lähetetyt kalastukset, joita suodatinasetuksilla voi torjua. Ikävä kyllä tämä some-maailma – kuten maailma yleensäkään – ei ole hyväntahtoinen tai edes asiallinen kaikilta osin. Joidenkin käsitys huumoristakin on vinoa, jos se menee ivailun puolelle. Toisaalta liian herkkä suhtautuminen palautteeseen ei ole hyvä. Siinäpä taiteilemme.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 18. maaliskuuta @ 09:44

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.