aamu on raikas, muutaman pakkasasteen viileys tuntuu kasvoilla, kun kävelen lyhyen matkan ohjaajien majoituksesta hirsikappeliin. sytytän alttarikynttilät ja säädän sopivasti valoa, että näemme lukea psalmin yhteen ääneen ja laulaa virren. istun tavallisella paikallani takana. vähitellen tuolit täyttyvät.

tahdon pelkäämättä antaa Sinun pitää huolta kaikesta, mikä kohoaa tietoisuuteeni…  

   aamiaisen jälkeen ihmiset katoavat kuka minnekin. jotkut palaavat huoneisiinsa, toiset ulos, muutama jää takan ääreen lueskelemaan tai muuten vain mietteisiinsä. otan kameran ja nousen kalliolle, jolta voi nähdä kauempana alapuolella lepäävän järven vastarannan metsiin. metsäpolulla on valoisaa, aurinko pilkahtelee. erotan järven suunnalta matalaa ääntä. kun laskeudun rantaan, ääni voimistuu. jää kumahtelee! erikoinen elämys tässä hiljaisuudessa.

   ohjaajaparini on miettinyt teemaan liittyviä ajatusvirikkeitä, joita kokoonnutaan kuulemaan takan ääreen. hän sanoo antautumisesta, että siinä on riskin ottamisen vivahde, pelko itseytensä kadottamisesta. ihmissuhteessa on aina mahdollista pettyä ja pettää, haavoittua ja haavoittaa. kuitenkin juuri haavojen ja kipujen kautta Jumala tulee ihmisen elämään.

mieleeni nousee oma kipukohta. enää se ei tunnu niin raastavalta, kun ajattelen sitä rakkauden Jumalan siltana elämääni. luovutan mielessäni elämäni Jumalan rakastavaan olemukseen. sitäkö on rakkaudelle antautuminen tässä kontekstissa?

   lounaaksi saamme maukasta kasvis-kanapataa ja marjapaistosta. musiikki soi hiljaa taustalla ja aterimet kilahtelevat vaimeasti. ihmiset näyttävät olevan syvällä omissa mietteissään. lepotauon käytän paikkaamalla katkonaista yöunta ja hoitamalla päänsärkyä, joka alkoi tuntua illalla. kahvi virkistää ihanasti pienen unen jälkeen ja päänsärkykin häviää.

   hiljainen rukoushetki alkaa teemaan liittyvällä ajatuksella. oma hiljaisuus syntyy helposti ja vie kohta syvälle. viidentoista minuutin jälkeen tulen tietoiseksi ajasta ja päätän sitten  mietiskelyn siunaussanoihin.  muutama nousee ja lähtee, muut viipyvät vielä. mietiskelyyn tottuneelta menee helposti puolikin tuntia, mutta 20 minuuttia on retriitissä sovittu aika.

   aurinko laskee verenpunaisena järventakaisen metsän syliin ja taivas rusottaa. päivällisen ja vesperin jälkeen useimmat menevät saunaan. jään kappeliin keskustelua varten. päivä päättyy iltateehen ja kompletorioon. ohjaajaparini kanssa keskustelemme huoneessani vielä myöhään retriittien tulevaisuudesta ja muista seurakunnan toimintaan liittyvistä asioista.

ajat ja aionit hupenevat. elämä tasaa huippuja, näyttää laakson pohjaa. yhä uudelleen kiipeämme kirkastusvuoremme rinnettä nähdäksemme Jumalan valokasvot.

*jatkuu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.