maisemassa on kevyttä, sumuista tihkua. ihmiset tulevat kukin maailmoistaan mukanaan matkakassi ja sisäisiä, tiukkaan pakattuja nyssäköitä. kasvoilla näkee kireyttä, uupumusta, odotusta. majoittumisessa on tavanomaista säätöä. lopulta kaikki ovat saaneet huoneensa ja kokoonnumme ruokasaliin yhteiseen päivällispöytään.

   olen miettinyt johdantosanoja, niitä, joilla teema nostetaan esiin, valaistaan hiukan alkua, siitä kukin voi jatkaa omaa polkuaan. istumme väljästi takkahuoneessa. tuli risahtelee kotoisasti ja takkaimuri humisee. borshkeittoateria lämmittää vatsaa.

vähän hiljaisuudesta

   hiljaisuudessa, joka kannattelee retriitin yhdessäoloa ja kaikkea tapahtuvaa, on kolme tasoa. auditiivista hiljaisuutta auttaa tämä syrjäinen ja rauhallinen paikka ja omaehtoinen kommunikaatiosta ja informaatiovälineiden seuraamisesta luopuminen retriitin ajaksi. päänsisäisen mielen hiljenemistä alkaa tapahtua vähitellen, kun ajatuksia ei ruokita ulkopuolisilla ärsykkeillä. kun mieli hiljenee, tulee mahdollisuus hetkittäin kokea sydämen hiljaisuutta.
   muistutan, että retriitissä ei pyritä erityisiin elämyksiin, kaikenlaisesta täytymisestä voi hellittää. eletään hetkessä ja mahdollisimman suuressa vapaudessa. päivät kulkevat ohjelman mukaan, pakkoa osallistumiseen ei silti ole. kokemuksesta tiedetään, että ohjelma rytmittää ja ryhdittää päivän. yhteys syntyy hiljaisilla aterioilla ja kappelihetkissä. ahdistava irrallisuus ja yksinäisyyden tunne väistyy.

rakkaudelle antautumisesta

   teemamme, rakkaudelle antautuminen, herättää varmaan itse kussakin omat mietteensä ja niin on hyvä. mitään mieleen tulevaa ei pyritä rajaamaan pois. rakkaus ei ole abstraktio, se tapahtuu ihmisten keskinäisissä suhteissa ja Jumalan ja ihmisen suhteessa.
   ihmissuhteissa rakkaus on tunne- ja tahtotila. se syttyy ja sammuu, kasvaa ja muuttuu, sillä on aikansa ja vaiheensa. Jumalan ja ihmisen suhteessa, jota retriitissä erityisesti mietiskelemme, tilanne on ratkaisevalla tavalla toinen. Jumala itse  on olemukseltaan antautuva rakkaus. ihmisellä on mahdollisuus antautua Jumalan rakkaudelle tai torjua se.

   takkatuli hiipuu hiljalleen. retriitin ensimmäinen kappelihetki odottaa. siitä alkaa keskinäinen vaitiolo ja kukin lähtee omalle hiljaisuuden matkalleen.

*jatkuu