Alkuviikolla tuuli reippaasti.  Aurinkokin pääsi näyttäytymään, kuten sääkerttu lupasi harva se ilta. Pihalla ei näy lumen häivää, viimeiset humahtelivat katolta viime viikonloppuna ja sulivat niille sijoilleen. Syreeni tuppaa silmuja ja paju kissoja. Jo kaksi viikkoa ovat talitiaiset kakistelleet kurkkuaan tityyllä. Tässä viedään rippeitä talvesta, jota tuskin ehti ollakaan.

Hyvä syy olla lähtemättä lenkille poistui olympialaisten mukana. Pelit on pelattu ja tosielämä velkoo laiskanlinnaurheilijaa. Vaakalukema hätkäyttää ikävästi kisahorroksesta. Lenkkaria jalkaan ja menoksi. Toinen jupisee, mutta tässä ei nyt protestit auta.

Viikonloppuna on erityisohjelmaa, jota odotan sydämen ilolla. Tervetuloa maaliskuu!

  • ellinoora

    helmikuun lopun ornitologisia havaintoja: kävin tällä viikolla tervehtimässä ystävääni meilahden klinikalla. huomasin siinä pihalla fasaanin. se tepasteli, kurkisteli ympäriinsä, aikoi ylittää autotien, mutta jäi tiensivuun miettimään. korea lintu, pitkät pyrstösulat. kultakukko. pää niin pieni, ettei sinne paljon mietteitä mahdu.

    rupesin kuvittelemaan mitä sellaisella päällä voisi pohtia. ehkä sitä että tuo bussi 14 hurahtaa mutkasta aina silloin, kun sitä vähiten odottaa. tai ehkä se päätyi siinä aamuisessa ihmisvilinässä mielessään ankaraan kysymykseen: kuinkahan moni noista tyypeistä on jo twitterissä.

    maaliskuisia!

    meri

    Kommentin jätti meri · perjantaina 28. helmikuuta @ 12:50

  • Meri, se vain taitaa olla enempi niin, että mitä komeampi on pyrstö, sitä pienempi pää. Mutta kaunis on asu tosiaan, fasaaniheimon kukkopojalla. Semmoisille sopii hyvin twitterissä viserrellä. Elämän ankarat lainalaisuudet paljastuvat sitten klinikoilla kävijöille.

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 3. maaliskuuta @ 04:17

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.