O’ooh, Suomen päivä olympiakisoissa, vihdoinkin! Aino-Kaisa ja Kerttu jälleen hopeanhohtoisina, Sami ja Iivo sisukultaisina, ja Leijonajoukkue loppukilpailuihin voitollaan Venäjästä.

Myönnän, etten uskonut kultamitaliin. Olihan siinä loppusuoralla toisen onnettomuus toisen onni, mutta voitto tuli kyllä vastaansanomattomalla sisulla. Kamera näytti, ettei Sami heti uskonut oikein itsekään voittaneensa. Lahden 2001 jälkeen suomalainen hiihto on ollut niin häpeää ja tuskaa täynnä, ettei voittoja ole nähty. Olkoon tämä se onnenpäivä, joka vihdoin kääntää uuden lehden suomalaisen hiihdon historiassa! 

  • Onneksi olkoon Ellinoora, onneksi olkoon Suomi, onneksi olkoon he ja me kaikki. Me voitimme. Kirjoitit niin liikuttavasti, että oikein herkistyi itsekin tästä ja tuli voittajan olo. Kisojen seuraaminen on jäänyt joihinkin otsikoiden vilkuiluihin. Mutta on se vaan hienoa, että joskus päivä paistaa risukasaakin! Sitä onnea soisi kaikille, ihan jokaiselle kansalle ja ihmiselle, niin urheilussa kuin elämässäkin. Sillä noita risukasoja kyllä riittää, sanoisiko, että niistä on ylituotantoa. Nauttikaamme siis noista voitoista.

    Kommentin jätti mehtäsielu · perjantaina 21. helmikuuta @ 05:41

  • Tänään oli Ruotsin vuoro voittaa jännittävä lätkäottelu. He saavat taistella sitten olympiakullasta ja meidän kiekkoleijonat pronssista. Hyvä saavutus! Ja hyviä saavutuksia on paljon. Kun on seurannut kultamitali- ja hopeamitalihuumaa, voi kuvitella mitä voitto merkitsee yksilötasolla urheilijalle. Kaikki eivät voi voittaa kultaa, olympiatasolla sijoitus maailman kymmenen parhaan joukkoonkin on voittoisa saavutus. Onnea voittajille ja heidän perheväelleen!

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 21. helmikuuta @ 19:46

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.