Huoneessa missä on sinun hengityksesi

                 veistos,

siellä on sinun hengityksesi lakattua

                 mustaa puuta,

mustaa puuta on siinä huoneessa

       sinun hengityksesi veistos,

katso kun se hymyilee, se on kaunis.

 

 

Taivas päivystää 1996

  • Pimeä leviää alhaalta kasvoille, / hymy leviää alhaalta kasvoille. / Nyt se on kaikkien yllä. / Minä pysähtelen jo katujen kulmissa, / niin lähellä se on: että sinä et tule. (Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille Wsoy, 1972)

    Ensin Lassi Nummi, nyt Mirkka Rekola; runomaailma on menettänyt paljon lyhyessä ajassa. Onneksi runot jää.

    Täytyy mennä Ylen Areenaan ja kuunnella haastattelu. Kuulin siitä pätkiä viikolla.

    Kommentin jätti mehtäsielu · sunnuntaina 9. helmikuuta @ 08:51

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.