Vanhuksen elämä on yhtä menneiden juttujen listaa, paikkoja, joihin ei enää tarvitsisi palata, ihmisiä, joita ei enää ole. Menneiden vuosien tuhka yskii muistoissa, hiivuttaa hiljalleen. Kaikkea ei ole tarpeen muistella sadannen kerran. On karisteltavia, poispyyhittäviä muistoja, joiden unohtaminen keventäisi jäljellä olevat vuodet.
Olemme onnistuneesti vaiheessa (varmaan väliaikaisessa), että vanhojen papereiden hävittäminen onnistuu. Kaikkea emme enää edes lue läpi, vaan tietyt kategoriat poistuvat ilman niihin kätkettyjä tunteita. Joitain vielä luemme ja sanomme niille asioille hyvästejä – jotta niiden ”unohtaminen keventäisi jäljellä olevat vuodet”. Irti päästäminen vapauttaa.
Kommentin jätti mm · keskiviikkona 29. tammikuuta @ 09:48
Irti päästäminen – se on hyvä sana ja olo, kun siihen pystyy. Helppoa se ei aina ole.
Kommentin jätti Annikki · keskiviikkona 29. tammikuuta @ 15:15
Myös minä ole aika ajoin viettänyt ’polttajaisia’ – mutta turhaan ehkä, lukenut kaiken ikään kuin hyvästiksi vielä ennen. Se tekee irti päästämisen vaikeammaksi. Unelmoin omasta vanhuudestani juuri tätä: keveyttä. On hyvä muistaa hyvät asiat ja unohtaa muu, sanoi minulle Lintulan Äiti Johanna kerran.
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 29. tammikuuta @ 18:44