Lauantaina leffakerhossa nähtiin tanskalainen elokuva ”Jahti”,  järkyttävä tarina erokriisiään läpikäyvästä miehestä, jonka elämä menee pirstaleiksi. Mies saa työtä päiväkodista, jossa on vain tätejä. Miehen ystäväperheen ahdistunut pikkutyttö takertuu päiväkodissa tuttuun, ystävälliseen setään ja alkaa puhua levottomia. Taustalla on tytön isoveljen osuutta, mutta mies joutuu epäillyksi pedofiliasta, menettää työpaikkansa, lähes kaikki ystävänsä, joutuu eristetyksi omasta teini-ikäisestä pojastaan ja naapurien pahoinpitelemäksikin. Mies on syytön, mutta joutuu poliisitutkimuksiin ja pidätetyksi, kunnes käy ilmi, ettei todisteita ole ja pikkutyttö kertoo isälleen keksineensä koko jutun. – Mads Mikkelsen tekee uskomattoman hienosti pääroolin, mutta elokuva jättää kokonaisuudessaan ahdistavan olon, kun katsoja ymmärtää, että epäilys on jättänyt varjon viattoman miehen ylle loppuelämäksi.

Palatessa mietin Anneli Auerin tapausta. Kukapa meistä lopulta tietää, mikä on totuus senkin perheen elämästä. On vain luotettava, että tutkintasysteemi lopulta selvittää onko syyllistytty ja jos niin mihin. Lapsi ei ole aina kaikkein luotettavin tiedonlähde, varsinkin kun aikaa kuluu ja tapahtumat vanhenevat. Auerin tapauksessahan myös viranomaiset töpeksivät murhatutkimuksissa. Lynkkausmieliala syttyy herkästi yhteisössä, kun on kysymys lapsista tavalla tai toisella.