… olen pitänyt pitkästä matkasta tullutta ystävätärtä vieraanamme. Olemme katsoneet Kotiopettajattaren romaani -elokuvan uusinta versiota. Olemme tehneet pitkiä aamukävelyjä ja puhuneet ja purkaneet pinnanalaisia tuntoja. Olemme hihitelleet Siskonpeti-ohjelman sketseille, Toinenkin, mutta hereimmin me naiset. Tällaista olenkin kaivannut. En niin jaksa sitä miesten sketsihuumoria. No, päästettiin tässäkin yksi pieru, mutta muuten oli ihan tyttömäisen hassua ja naurettavaa.

… olen ollut oopperatalossa Toisen ja ystävättären kanssa pitkästä aikaa. Liput oli ostettu jo syksyllä heti, kun tulivat myyntiin. Pakko nähdä se Lumikuningatar -baletti. Sen päätösosan lavasteet olivat henkeäsalpaavat, niiden hyytävä kylmyys jäädytti melkein katsojatkin. Tanssi oli niin kaunista, että sillä elää taas pitkään. Erityisesti ystävätär ja minä ihailimme Lapin velhona tanssinutta Nicholas Ziegleriä, oh, siinäpä vasta Mies! Itse Lumikuningatar (Yimeng Sun) oli etäinen ja kylmän ilmeetön alusta loppuun ja jäi jotenkin vaisuksi hahmoksi isoäidin roolissa satua johdatelleen Krista Kososen rinnalla. Baletin näyttämön puolella sekä katsomossa olivat lapset tärkeä osa satua, vaikka tanssillinen anti olikin pääosin aikuisilla. Onnellinen, viihtyisä ilta täpötäydessä katsomossa.

… ystävätärtä saatellessa poikkesimme Pikkuritarin ja Murun residenssissä viemässä joulumatkatuliaiset. Pikkuritari on saanut oman sähköpostin ja on jo käynyt kirjeenvaihtoa mummelin kanssa. Nyt käydään neuvotteluja, milloin olisi sopiva viikonloppu tulla Vaarilaan yökylään. Sitä odotellessa alankin kehrätä kokoon tarinaa joulumatkasta…

  • Oih, minäkin kävin katsomassa Lumikuningattaren ja tykkäsin ihan valtavasti ihan kaikesta. Minusta itse Lumikuningatarkin oli just niin ihanan jäätävä kuin vain voi ja mitkä käden liikkeet! Aivan upeaa.

    Kommentin jätti Vallaton · maanantaina 13. tammikuuta @ 15:30

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.