.. että Esikoinen soitti äidilleen ja kysyi lainaksi sitä isoa kattilaa, jotta voisi keittää perunoita 25:lle. Muistoissa kangasteli ikivanha painekattilamme, joka muuten on jo aikoja sitten pantu kierrätykseen. Vanhat kattilat näyttävät kasvavan kovasti kokoakin, muistoissa.  

.. että hammas alkoi hälyttää joulunalusviikolla. Ensimmäinen ajatus oli saakohan aikaa lääkäriltä. Matkakin edessä. Hammaslääkärikeskus ei pettänyt, peruutusaika löytyi. Miten pieni osanen ihmisen biologisessa systeemissä hammas onkaan, mutta tehokas oikutellessaan.

.. että poikkesin kirjakauppaan ja suunnistin pokkarihyllylle, matkalukemista näet piti. Hyllyjen välissä mutisin: toi on unelmahöttöä, ton olen lukenut ja ton, ei kiitos murhia eikä sotajuttuja jouluna, tuo on liian paksu, tuossa on liian pieni präntti… Vierellä oli samassa puuhassa toinen lukijatar, joka nyökytti päätään: juuei… einiin…vaan oletkos tämän (Tòibìn: Brooklyn) lukenut, on muuten herkullinen tarina ja hyvää tyyliä. Riemastuin: ja kunnon pränttikin siinä, tämänpä otankin.

.. että naapuri soitti ovikelloa. Toinen meni ovelle ja lyhyen sananvaihdon jälkeen palasi kädessään paperikassi, jossa oli juomaa ja joulukortti. Kiitoksena taannoisesta kyydistä ensiapuun, kuulemma. Toinen oli hämmentyneen näköinen. Ajattelin tuojaa, yksinäisen miehen hahmoa naapurissa.