Illalla tulimme Musiikkitalosta konsertista, jossa syntyi poikkeuksellinen, taivaallinen tunnelma. Ranskalainen harpputaitaja Xavier de Maistre helkytteli jaloa soitintaan HKO:n solistina ukrainalaisen Reinhold Glieren harppukonsertossa, joka on korvia hivelevän kaunis. Harvoinhan harppukonserttoja kuulee, ei niitä kovin runsaasti ole sävellettykään. Tässä lisäarvoa toi vielä se, että harpisti oli mies. Eikä tihkunut testosteroni, pikemminkin enkelinoloinen oli soittaja, jonka pitkät ja hoikat sormet tanssivat soittimen kielillä. Aplodit olivat sen verran raivokkaat, että saatiin kuulla taidokas ylimääräinen, joka vain vahvisti taivaallista tunnelmaa.

Konsertin loppupuolella kuultiin Bruckneria taas. Tuon hulluuteen päätyneen itävaltalaissäveltäjän viides sinfonia oli varsinaista ”romanttista mekkalaa”, kuten eräs kuulija osuvasti luonnehti.  Sibelius oli aikoinaan hurmaantunut kyyneliin saakka tästä älykkääksi luonnehditusta sävellyksestä. Pitkä sinfonia antoi orkesterilaisille kiitettävästi töitä ja nuori saksalaiskapellimestari Meister sai huiskia täysillä palkkansa eteen. Kuulijat olivat  vallan tyytyväisiä.

Tämä oli syyskautemme viimeinen konsertti. Lähes joka viikko olemme istuneet syyskuulta asti Musiikkitalon tummassa viinitarhassa tuhannen muun musiikinystävän joukossa nauttimassa klassisesta musiikista. Ja käynnit jatkuvat ainakin joka toinen viikko kevätkaudella.  Silloin ohjelmassa on mm. runsaasti Beethoovenia.

Lauantaina Pikkuritari ja Murunen vanhempineen pimpottavat Vaarilan ovikelloa ja siitä alkaakin ihan kokonaan toinen tarina!

  • Voi, harppu on lempisoittimeni, oli varmaan ihanaa. Me kuljimme 25 vuotta Finlandiatalon konserteissa, vaikka emme itse ole musikaalisia. Työasiat pyörivät usein liikaa mielessä, mutta silti se oli arvokasta.

    Kommentin jätti Annikki · lauantaina 14. joulukuuta @ 18:40

  • Niin kauniskin soitin harppu on, ettei vertaista.
    Finlandian akustiikka on uuteen Musiikkitaloon verrattuna vaisu, niinpä klassiset konsertit ovatkin nyt sieltä kadonneet naapuriin ja hieno valkeaan marmoriin kääritty Aalto-monumentti on jäänyt kongressikeskukseksi ja kevyemmän musiikin estradiksi.

    Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 15. joulukuuta @ 21:16

  • On se kumma, että se Finlandia-talon akustiikka rakentui niin huonoksi. Jopa minä huomasin selvän eron, kun kuuntelimme RSO:ta Cran Canarian oopperatalossa. Äänet tulivat katsomoon aivan eri tavalla. Se oli talvella 1992.

    Kommentin jätti annikki · maanantaina 16. joulukuuta @ 18:50

  • Eikö olekin! Talohan on mitä kaunein linjoiltaan, mutta ehkä se arkkitehtuurinen noblessi jätti akustiikan toisarvoiseksi pääsuunnittelijan näkökulmasta. Tietääkseni siinä kuitenkin oli akustiikan asiantuntijoitakin salin suunnittelussa mukana, mutta kompromissien kautta syntyi susi. Minä tajusin hyvän ja huonon akustiikan eron, kun kävimme Lahden Sibelius-viikon konsertissa heidän musiikkitalossaan. Loistava sointi!

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 16. joulukuuta @ 19:26

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.