Aamuteemukin ääressä katselen keittiön ikkunasta aamutähteä sinisellä hetkellä. Muutaman tunnin perästä lumiseen pihaan hiipii jo auringon valojuova. Arkiviikko alkaa hyvillä mielin. Vastailen eilen tulleisiin sähköposteihin. Surullisia uutisia ystävältä, oli tiedetty odottaakin. Mietin, mitä se vaikuttaa hänen jouluunsa. Toisenkin ystävän kanssa puhutaan puhelimessa joulusta, millaisena se nyt tulee.

Ajatukset kieppuvat ihmisten luona. Joulutervehdysten lähettäminen ei ole ihan turha perinne. Aina siinä listalla on heitä, joita tapaa niin harvoin ja kuitenkin muistaa. Ei siihen pitkiä tarinoita tarvita, kortti kertoo, että olet olemassa minulle, meille.

Kauniisti lumiset omenapuun oksat kaartuvat naapurin pihassa. Muutaman päivän pakkasilo on nyt tässä, sitten lauhtuu taas. Pääkaupunkiseudun joulukuu on niin tätä.