Ovemme vieressä on punainen lyhty, siinä sinivalkoinen kynttilä. Minkä symboleja lienevätkään alun perin lippumme värit, niistä tuntuu tähänkin aikakauteen yhä tihkuvan raikasta juhlan tuntua. Aattopäivänä pihaan satoi ohuen lumen, jonka himmeää hohtoa ei pitkään aikaan rikkonut ainutkaan jalanjälki. Katselin koskematonta lunta ja sinistä taivaankantta matalan auringon hehkussa. Siinä oli rauha, kansallisen juhlapäivän syvin merkitys.