Pissismummo  ärhästyi eilisen aamulehden ääressä. Hesariin kirpakoita kolumneja kirjoittava toimittajatar meni paljastamaan, että trendikäs ollakseen pitää itse karsia turhat tyypit ystäväpiiristä. Huuu! Täähän niin sotii naamakirjaideaa vastaan. Eikös somessa ole kysymys pikemminkin  faniklubin kasvattamisesta kellä ikinä, joka liepeeseen tarttuu? Vai joko tuli laari liian täyteen? Onkokaan muuta elämää kuin some? Missä jonkun näät, sen silmät on kii ruudussa, jota sormi hiplaa.

Mummon nuoruudessa Ystävän laulu ohjeisti asiassa tyyliin, että ”turhat tuttavat luotas ois hävinneet pian pois” – mikä on simppelisti sitä, että suhteet siilaantuu itsestään. Sitä tutustuttiin jossain, diggailtiin samoja juttuja, lämmettiin toisen persoonasta, pidettiin yhteyttä välimatkoista piittaamatta. Isoissa elämänkäänteissä, niinku rakkausjutut, muutot, työpaikan vaihdot tai eläköityminen, joku aina tipahti kauemmas ja toisia tuli tilalle.    

 ”Ystävien pitää olla energisiä, positiivisia ja sosiaalisia” nykyään. Kokoelmassa pitää olla ”seksuaalisten ja etnisten vähemmistöjen edustajia sekä henkilöitä, joilla on jännittävä ammatti”. Virkaheittoystäviksi joutuvat ”kitisijät, ripustautujat ja negatiivisen energian levittäjät”. Yli laidan heivataan ”ihmiset, joilla on vääränlaiset arvot tai keittiönkaapit.”

Mummo istuu nyt mykistyneenä, miettii käsi poskella ystäviensä piiriä. Voi kamala, kun ei siellä edusta kukaan mitään erikoisen jännittävää ryhmää tai ammattia. Energiaa ja positiivisuutta on itte kullakin ajoittain enempi, toisin taas vähempi. Sosiaalisuudestakan niin tiedä, mutta jos yhteys säilyy, kai se riittää. Some-ystävyyttäkin on, voin todistaa. Suosikkiblogit pysyvät listalla.

Mummo muistelee muuatta ystävää ihan hyvällä, vaikka tuo on ottanutkin etäisyyttä. Jonkun luota on itsekin vetäytynyt, kun on tuntunut käyvän liian raskaaksi. Syiden arvailu on turhaa, saahan ne kukin ittellään pitää, jos tahtoo niin. Uskollinen ystävä on aarre! Arvot merkitsee, keittiön kaapeista viis.

  • Ystävyyksien välillä on erilaisia siteitä ja siltoja. Ajat ja matkat muuttuvat toisarvoisiksi kun niitä ei mitata kellolla eikä mitalla.

    Kommentin jätti erakko · maanantaina 25. marraskuuta @ 17:44

  • Ennen oli pakinoita nyt kolumneja. Nämä nykyiset kolumnit etenkin viikonloppuisin ovat melko kummallisia, milloin pitää olla koko päivä tai viikko positiivinen, esiintyä työpaikalla omituisissa rytkyissä tms. Eli osa ainakin on väkisin väännetyn tuntuisia. Vaikka olisi ollut ihan tavallista elämää koko viikon, mitäs siitä nyt kirjoittaisi, leipänsä eteen on saatava tekstiä aikaan. Tai sitten minä olen väärää ikäluokkaa.

    Kommentin jätti Tuula · tiistaina 26. marraskuuta @ 23:03

  • erakko, silta-ajatus tuntuu sidettä armollisemmalta. antaa vapautta puolin ja toisin ystävien välillä.
    *
    Tuula, tämäkin mainittu kolumni oli selvästi ironista tyylilajia – sitä lajia muuten viljellään nykyään paljon. Siinä on tietysti semmoinen idis, että se herättää lukijassa reaktion, mitä suora arkipuhe ei aina tee. lukijan ajatusmaailmaa pyritään aktivoimaan tavalla jos toisella.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 27. marraskuuta @ 14:07

  • Olikohana sanalla ystävä ennen erilainen merkitys. Lähdin innoittamanasi oikein etsimään, mitä olin ajatellut ystävistä. Näin joskus kirjoitin:

    ”Iloitsen vanhoista ystävistä. Heidän kauttaan voi vielä elää nuoruuttaan. Heidän kanssaan huomaa, että silloin ennen on yllättävän positiivinen sanapari.

    Iloitsen myös uusista ystävistä. Heidän kauttaan tajuaa vielä elävänsä ja tuntevansa. Heidän kanssaan huomaa, että tänään ja nyt ovat myös positiivisia sanoja.”

    Kommentin jätti mm · torstaina 28. marraskuuta @ 12:17

  • Voi, että! Ihanasti olet asiaa ajatellut ja muistiin merkinnyt, mm. Ystävä-sanan merkitys saattaa sisältää kullekin ominaisia vivahteita. Ehkä meillä, joilla on elämänkokemusta runsaasti takana, on myös ystävyydestä vakavampi – ja positiivisempi – käsitys.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 28. marraskuuta @ 15:08

  • Sanojen silta on ihana ilmaisu. Joskus vuosia sitten ihmettelin, miten täällä blogimaailmassa syntyy rivejä je rivien välejä lukemalla ymmärräyksen ja ystävyyden siltoja. Sielunsisaruutta. Siunattua adventtiaikaa, Ellinoora!

    Kommentin jätti Liisa · maanantaina 2. joulukuuta @ 12:56

  • Kiitos Liisa, sytytellään adventtikynttilöitä, niissä on valon lupaus!

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 3. joulukuuta @ 17:17

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.