Kun jokin ajastaika päättyy, kuten pian kirkkovuosi, tunnen miten minussa hiljenee ja kumarrun odottamaan. On myötäiltävä hämärää, pimeää, niin kauan kuin sen aika on. Turha väsyttää itseään taistelemalla vastaan. Pian, ihan kohta on valoisaa.

”Yön synkkyys ei ole yötä, Sinulle,

Yö loistaa kirkkauttasi, Herra”

(Taizé-hymni)