On nöyryyttävää joutua pyytämään anteeksi. Nöyrtymisen tarvitsee, että voisi välttää satuttamasta toista uudelleen. Nöyrtymisen tarvitsee, että ei satuta itseään toistamalla virheitään. Ja siihen tarvitaan armahtavan Jumalan apua.
Tahallisen loukkauksen anteeksi antaminen lähimmäiselle on melkein mahdotonta. Miksi pitäisi antaa anteeksi, jos ei pyydetä? Siksi, että jokainen anteeksiantamaton loukkaus jäytää sielua kuin parantumaton tauti. Siksi, että sielu tarvitsee anteeksiantamista kuin kukka aurinkoa.