Ärsytyskynnyksen tuontuostakin ylittävä neropatti, Tuomas Enbuske, julkaisi näkemyksensä korkeakoulutuksesta Hesarin Mitä ajattelin tänään -palstalla. Näkemyksen ydin oli, että hallituksen rakenneuudistuspakettiin ujutettu korkeakoulutuspaikkojen lisääminen sisältää pommin, joka vain odottaa räjähtämistään. Enbusken mielestä korkeakoulutus on tuottamatonta, se lisää maahan vain teoreettisia horisijoita, ei yhteiskuntaa taloudellisesti hyödyttäviä työntekijöitä.

Näin tietysti on monen muunkin mielestä. Eikös vastikään ole valiteltu sitä, että korkeakoulutettuja on hälyttävän paljon työttöminä. Akateemista sivistystä aliarvioimatta, voi kysyä, miten saisi fiksut ja lahjakkaat nuoret suuntautumaan aloille, joilta puuttuu työntekijöitä. Työelämän ja tuottavuuden uusia kehittäjiä tarvittaisiin. Kehitystyö ei onnistu teoreettisin mallein ylhäältä päin käskyttämällä.

Paljon on työtä, joka tuottaa tekijälleen niukan leivän, vaikka ei ehkä nosta kansataloudellisia tuottavuuskäyriä. Muusikot, taiteilijat, näyttelijät, kirjailijat tekevät luovalla työllään elämästämme nautittavampaa. Tutkijat tuottavat uutta tietoa, joka hyödyttää kehitystyötä. Opetus, kasvatus, terveydenhoito saattaa näyttää budjeteissa menoerältä ja siten kansantaloudellisesti tuottamattomalta työltä, mutta on yhteiskunnalle välttämätöntä.

Enbuske itse perustelee kyseenalaistuksiaan korkeakoulutettujen taloustieteilijäin ja filosofien näkemyksillä. Mihinkään johtamaton ”teoriahöpötys” näyttää siis ainakin toisaalta ruokkivan sekä toimittajan että kansalaisten ajattelua.