Kävin pari viikkoa sitten terveyssysteemin pyörityksessä taas. Perusseuranta on nykyään kolmiportainen. Tietty nivaska verinäytteitä otetaan labrassa kerran vuodessa. Samalla tilaan potilastoimistoluukulla ajan omahoitajalta. Olisin voinut myös soittaa tuloksista, mutta minulla oli muutakin asiaa. Sain ajan puolentoista viikon päähän. Omahoitaja arvioi tilanteen, antaa ohjeita ja varaa ajan lääkäriltä, jos katsoo sen tarpeelliseksi.

Ehdotin nuorelle omahoitajalle, että voisin itsekin säädellä verenohennuslääkkeen annostelua koulutukseni perusteella. Seurantakortin opasosassahan on ohjeet itsemääritykseen, jos niin sovitaan ja verensokerinkin seuranta on jo rutiinia. Mutta eihän se meillä käynyt, inr-mittaria ei ole jakelussa ja systeemin mukaan annosmääritys kuuluu olevan lääkäriasia (käytännössä kuitenkin hoitajan).

Vaatii kärsivällisyyttä olla omapotilas, jos omahoitaja aloittaa voimallisen ruokavaliopuheen heti, kun huomaa kolesteroliarvon kohonneen yhdenkin kymmenyksen. Voi että ei ole kykyä – tai halua – nähdä omapotilaan omia edellytyksiä hoitosuunnitelman toteutukseen. Tuli oikein ikävä entistä diabeteshoitajaa, joka jutteli mukavia, antoi ruokavalio-ohjeet kirjallisena ja sanoi: tässä vielä tätä ohjeistusta, jonka tiedätkin, soita koska tahansa, jos tulee kysyttävää.

Lääkärikäynti yllätti tällä kertaa myönteisesti. Puuttuvaa omalääkäriä sijaisti nyt eläkkeellä oleva, ihanasti harmaantunut lääkärinainen. Hän oli selvittänyt seurantaohjelmani kokeiden tulokset etukäteen tiedostosta ja keskittyi sitten potilaan omaan selostukseen selkävaivasta. Tutkittuaan kehotti menemään suoraan vastaanotolta lannerankaröntgeniin. Sovittiin aika, jolloin hän soittaisi jatkotoimenpiteistä. Kysymykseni saivat vastauksen ja omat ehdotuksenikin hän otti huomioon. Kirjasi näpsäkästi asiat tiedostoon ja sanoi lähtiäiseksi valoisasti: Kyllä tämä tästä hoituu.

Sovittuna päivänä lääkäri soitti ja kertoi ongelman syyn paljastuneen lr-kuvasta. Suositteli selkäkoulua fysioterapeutilla, lähete on valmiina, soitan itse ja sovin ajan. Tunsin pitkästä aikaa olevani omalääkärin hoidossa. Toivon, ettei virkaan saadakaan heti kohta jotakuta juuri lääkiksestä pullahtanutta medisiinarinplanttua, joka poistuu puolen vuoden päästä paremmille apajille.

  • Ai, miten ihana kuulla toimivasta lääkäri-potilassuhteesta!

    Kommentin jätti Vallaton · keskiviikkona 23. lokakuuta @ 15:14

  • Toimii…ei toimi… toimii…Koskaan ei tiedä etukäteen. Jokainen myönteinen kerta on hieno juttu.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 23. lokakuuta @ 20:05

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.