Ovi rapsahtaa kiinni, hetken kuuluvat askeleet pihakäytävällä, sitten on hiljaista. Mies lähti auttamaan Esikoista talon yläkerran remonttia edeltävissä purkutöissä. Pihassa on kuumaa. Orvokit makaavat ruukuissa pitkin pituuttaan, johonkin niiden kukkavarsien nestejännitys aina häviää, vaikka kuinka kastelisi. Muistelen eilistä, pesukoneen hyrinä taustoittaa.

Pienet lotrasivat pihassa veden kanssa. Katselin niiden touhuja keinusta. Tuon tuostakin jompikumpi risteili siihen selittämään jotakin. Kun laulahdin ’keinutaan, keinutaan’, lapsi kiipesi viereen, heittäytyi tyynyille ja nauroi onnellisen pikkutytön naurua.

Pienelle lauloin kaikkia mieleen juolahtavia, kesäisiä. Eilisistä suosituin juolahduslaulu oli Tuli tuulan tuli tuli tei… Lapsi kuunteli tarkkaan, katsoi suun liikkeitä, nauroi onnellisena ja pyysi yhä uudestaan: tuli tei. Lukemattomien toistojen jälkeen hän yhtäkkiä lauloi itse ihan oikein, ja mummeli sai nauraa ihastuneena. 

Miniä sanoi, että Pienellä on uhma-aika. Jos kysyy vastaus on aina ei tai EI. On siis taluteltava toivottua vastausta kohti kiertoteitä eikä kysyttävä suoraan.

– Mennäänkö päiväunille vai lukemaan, kysyi mummeli, kun ruokaa on näykitty ja pöntöllä istuttu tuloksekkaasti. No lukemaan tietysti. Pieni sai valita kaksi kirjaa. Mentiin mummelin vuoteelle pötkölleen kirjojen kanssa. Kun molemmat oli luettu, Pieni pomppasi ylös ja ilmoitti kimakasti, että EI aio nukkua päiväunia. Mummeli sieppasi pojantyttären kainaloonsa, haettiin pehmoinen Poronpoika siihen kaveriksi odottamaan ja sitten se Pienelle kuuluva nukkulaulu Aa aa allin lasta, pientä linnunpoikaa… Se osoittautui jälleen hyväksi unipilleriksi. Kohta väsynyt Pieni kellahti takaisin vuoteelle Poronpojan viereen ja silmät lumpsahtivat umpeen. Mummoilla on  mummojen keinot.

Sillä aikaa Vaari oli lukenut Pikkuritarille monta tarinaa keinussa ja kun Mummeli ilmaantui siihen, Vaari siirtyi oikaisemaan sohvalle. Mummelin ja Pikkuritarin kesken syntyi maailmoja syleilevä keinukeskustelu. – Missä amerikka on? Onko amerikassa lapsia? Paljon vai vähän? Tuhat vai miljoona? Mikä on miljardi? Ennen siskon heräämistä Pikkuritari ehti vielä tutkia Vaarin laatikot ja purkaa sekä koota viralta poistetun kaukosäätimen ja tietokoneen hiiren. 

Pesukone on hiljentynyt. Pitää lähteä ripustamaan pyykit. Ajattelen luonnon armottomia lakeja, avoimesta ovesta eteiseen äsken eksynyttä rastaanpoikastakin. Sain sen ohjattua pihalle, mutta se ei päässyt lentoon, lähti hyppelemään pensasaidan suojaan toinen siipi maata viistäen. Annoin sen mennä. Muistin ystävää, joka kertoi nähneensä kadulla loukkaantuneen linnunpoikasen ja soittaneensa  paikalle palokunnan ja poliisin.

  • Kyllä teidän lapsenlapsilla on ihana paikka isovanhempien luona. Minusta tuo on juuri parasta, että mummoilla on mummojen keinot ja vaarit nauttivat lapsista täysillä.

    Kommentin jätti Sari · tiistaina 4. kesäkuuta @ 10:50

  • Isomman kanssa voi jo neuvotella, mutta Pienen kanssa toimii usein parhaiten yllätysmomentti. Vanhemmillaan on myös hyviä keinoja olla ajautumatta EI-umpikujaan. Joissakin asioissa toimii valintasysteemi, joissakin taas se, ettei ole vaihtoehtoa eikä kysytä haluatko.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 4. kesäkuuta @ 12:02

  • Ihanaa, kertakaikkiaan ihanaa.

    Kommentin jätti vilukissi · tiistaina 4. kesäkuuta @ 20:48

  • Ai miten ihania hetkiä sinulla pienten kanssa! Rakkaus ja ymmärrys huokuu kirjoituksesta.

    Kommentin jätti Vallaton · maanantaina 10. kesäkuuta @ 11:02

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.