Sunnuntai oli suloisen lämmin. Söimme eka kertaa pihassa ja nukahdin keinuun. Se on juhlaa! Toukokuu kukkii. Ja tammikin on puhjennut lehtipukuun, viimeisenä pihan puista.

Oh, minua. En jaksanutkaan kärvistellä Leijonajoukkueen mukana pronssipeliä kokonaan. Kun peli tasoittui viimeisessä erässä, tulin tv:n ääreen nautiskelemaan maalit ja jännäämään ratkaisua. Minusta pojat pelasivat resursseihin nähden hyvän turnauksen, varsinkin alkusarjassa. Monta kutkuttavan jännittävää ottelua saimme nauttia. Rankkarikisahan on sitten aina onnenkauppaa. Hyvä jätkät, suru pois!

Muuten olin upoksissa Isän muistokirjan tekoon. Olen löytänyt tiedostoistani melkoisen määrän surutekstejä, joita työstin. On jotenkin kipeä olo. Mietin, mikä on kaipauksen ja ikävän sävyero.  Kaipaan joskus Isää, seesteisesti, lämpimästi. Jos ikävöisin, olisiko jokin riitasointu, prosessi kesken?

  • Kaipaus ja ikävä – en ole koskaan ajatellut niiden sävyeroa. On niillä jokin ero. Minä kaipaan usein edesmennyttä tätiäni, kaipaan ihmistä ja hänen kotiaan. Lapsi ikävöi äitiään. Liittyykö ikävöinti enemmän riippuvuuteen ja tarpeisiin? Kaipaus tuntuu seesteisemmältä. Tällaista minulle tuli mieleen.

    Kommentin jätti Annikki · maanantaina 20. toukokuuta @ 17:11

  • Hyvä huomiosi tuosta riippuvuudesta. Jotain semmoista ikävän tapaista tunnen vielä äitiä kohtaan, jonka kuolemasta tulee syksyllä kolme vuotta. Ikävöin sitä äitiä, jollainen hän ei ollut…

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 20. toukokuuta @ 19:05

  • En jaksanut minäkään katsoa pronssipeliä, kun keli oli niin upea. Olin siskon pihalla Ekan kanssa löhöilemässä ja nauttimassa auringonpaisteesta. Mutta hyviä Suomen pelit olivat.

    Kommentin jätti Sari · tiistaina 21. toukokuuta @ 12:05

  • Niin olivat – ja kenkuttaa, kun mediassa aina jälkipuidaan kaikkea tyyliin olisi pitänyt sitä tai tätä. Joukkueessa tunnelmat vaihtuu niin kuin katsomossakin. Turnauskestävyys kasvaa kokemuksen myötä.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 21. toukokuuta @ 18:15

  • Olen vastikään
    lakannut kaipaamasta.
    En enää liene.

    Tuomas Anhava

    Kommentin jätti a-kh · keskiviikkona 29. toukokuuta @ 00:25

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.