Pissismummo oli suunnistamassa naapurikaupungissa asemalle parkkipaikan läpi, kun eteen putkahti vierasmaalaisen näköinen naisihminen, joka kysyi huonolla suomenkielellä ’aputeekkia’. Mummon vaisto sanoi, että nainen ei ollut minkään avun tarpeessa, joten hän huitaisi kädellä siihen suuntaan missä apteekin tiesi olevan ja jatkoi matkaansa. Yhtäkkiä eteen pullahti jostakin toinen samanmoinen nainen, joka tyrkytti muovikääreessä olevaa lehteä ostettavaksi. P.Mummo kiersi lehdenkaupittelijan päätään puistellen, mutta sitten käsipuoleen tarttui taas aputeekin kysyjä ja tyrkytti sormusta: Ota ota, ilmanen lahja. Mummo tempaisi kätensä irti ja koveni: en ota, ei tässä maailmassa mikään ilmaista ole. Naiset jäivät huutelemaan ties mitäkin perään kun Mummo lisäsi vauhtia siihen suuntaan minne oli menossakin.

Asemalaiturilla Pissismummo pani merkille, että aputeekin kysyjä ja lehden kauppaaja olivat ilmaantuneet penkille istumaan kahta puolta muuatta perjantaipohjat ottanutta miesihmistä. Mummo ehti vasta ajatella, että ottaa kännykkään kuvan, kun juna jo viuhahti asemalle. Toivottavasti mies piti lompakostaan kiinni. 

Viikolla Pissismummo oli näet lukenut paikallisaviisista poliisin varoitusta röyhkeistä katuvarkaista, jotka ovat ryöstelleet varsinkin mummojen, pappojen ja juopuneiden lompakoita. Taktiikka on kysyä jotain osoitetta, kiinnittää vastaajan huomio neuvomiseen niin, että toinen ehtii korjata avonaisesta laukusta saaliin. No joo, tuumi Pissismummo lukiessaan, jo on vastataktiikka selvillä: pidetään laukku tiiviisti kiinni ja omassa kainalossa, lompakko kotona ja rahat ja kortit kahden vetoketjun takana eikä päästetä tuntemattomia iholle. Näillä mennään – ja vaistolla.