Kaivetaan vaatehuoneen periltä alimmaisesta laatikosta viime keväinen valkolakki tai vappua monta jo nähnyt ent.sellainen ja lähdetään raitille. (Mikä tahansa hassu hattu käy yhtä hyvin.) Raitille lähtemisen tarkoitus on pitää hauskaa, mikä (hauskanpitely siis) onkin vapun syvin olemus. Kotona otetaan kuohuvat lähtöä vauhdittamaan (timakatkin käy, jos niistä enempi tykkää). Kaupungilla näyttäydytään serpentiinit kaulassa ja foliopallo (lapsen tai lapsenlapsen) ranteeseen sidottuna. Ostetaan Äpy tai Kevätpörriäinen, jos myyjä osuu kohdalle (tai ei osteta, jos rahasta tekee tiukkaa). Ajaudutaan Linnanmäelle syömään hattaraa kummitusjunassa. Lapsenlapsia tai omia keskenkasvuisia vatkataan kaikissa härveleissä, kunnes oksentavat. Palataan kotiosoitteeseen grillaamaan nakkeja ja juomaan kaljaa. Kaljaa voi vaihtoehtoisesti juoda myös terasseilla, joita on avattu kaupungille, jos siis tarkenee.

Vaihtoehtovappujuhlijat hytisevät toreilla ja aukioilla räntäsateessa kuuntelemassa ideologisia liturgioita ja marssivat sitten lämmetäkseen kaupungin halki lippuineen. Aate kirkastuu itselle ja pääasiahan on näkyä. Ikävä kyllä nykyään ei kadunvarsilla ole tarpeeksi katsojia hurraamassa niin että ei se enää ole niin hauskaa kuin ennen. 

Pissismummo ja Poikakaverinsa istahtavat kotikeittiönsä pöydän ääreen lakitta päin nauttimaan simaa ja tippaleipiä. Vappu viskoo pihaan valkeita ryynejä tai märkiä lumilänttejä ja hyytävä tuuli pyörittää orvokkiamppelia. Ihan naurattaa, niin on lystiä. Hauskaa vappulia kaikillen!