Neljättä viikkoa leikkauksesta mennään ja olo kohenee viikko viikolta. Hakasten poistostakin on jo kaksi viikkoa. Haavan sisempien kudoskerrosten ompeluun käytetään itsestään sulavaa ommelta. Joskus käy, kuten nyt näyttää käyneen, että jokin ompeleen pää jääkin ihon ulko- eikä sisäpuolelle, jolloin se ei sulakaan. Tuo pitäisi nyppäistä pois atulalla, jollainen kotona kyllä on, mutta eipä langanpää niin vain lähdekään. Jossakin sisempänä on vielä solmua sulamatta, kiinni pysyy. Ei pitäisi provosoitua mokomasta, mutta kun kynnet syyhyävät.

Paljon on elämässä pientä ja turhaa murhetta, tuumin. Sitä luulee ratkaisseensa ongelman poistamalla jotain kelvottomaksi käynyttä. Tyhjä kohta kipuilee, kunnes elämä on asettunut uusiin uomiinsa ja etsiytynyt tasapainoon. Arpi kiristää ja muistuttaa lopun elämää siitä miten vaikeaa oli. Vanha iskelmä käväisee mielessä: ”Anna arpisten haavojen olla, niitä auki et repiä saa…”.   Tarvitseeko ihmisen ollakaan arveton ollakseen eheä?

 

  • Ei tarvitse olla arveton. Just tänään kirjoitin johonkin s-postiviestiini, että annetaan arpisten haavojen olla, heh. Mulla on arpia keuhkoissa veritulppien jälkeen, jotka antavat elonmerkkiä itsestään aina näin flunssan tullessa. Silloin aina pyörähtää tuo laulu mieleeni.
    Paranemisa sinnekin!!!

    Kommentin jätti vilukissi · keskiviikkona 6. maaliskuuta @ 14:03

  • Vilukissi, kevätflunssakin kannattaa hyvin hoitaa. Oletko kokeillut puhalluksia vesipulloon? Tehokas ja halpa konsti muutaman kerran päivässä toistettuna saada limaa keuhkoista irtoamaan.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 7. maaliskuuta @ 13:06

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.