Leffakerhon tämän kevään kolmas elokuva oli maagisen realismin huima taidonnäyte, ja jälleen oli nainen ohjaajana. Sanokaa minun sanoneen, naisohjaajilla on oma, erityinen, herkkyydessään ylittämätön touch’insa aiheeseensa. Leffafriikit ja -kriitikot vain enimmäkseen ovat miehiä ja tuntuvat arvostavan miesohjaajien karua näkökulmaa elämään. No, leffakerhon Mr Leffa eli Timo on poikkeus, jolla on silmää ja sydäntä myös naisen virittämälle tarinalle katsottavaa valitessaan.

Elokuvan tarina on kertomus surusta ja selviytymisestä. Perheessä on kolme poikaa ja tytär, on hutera talo ja pihassa valtava puu. Järkyttävää on seurata miten äiti ensin lamaantuu ja lapset ponnistelevat eteen päin, kun isä äkisti kuolee. He selviytyvät! Kun Australian rannikolle tyypillinen myrsky raivollaan rikkoo kaiken ja lopuksi kaataa puunkin, pääsevät lapset muistoistaan ja äiti uskaltaa irrottautua uuteen elämänvaiheeseen. Kaunis ja koskettava elokuva.