Tänä aamuna piti sitten uudestaan opetella lukemaan  päivän lehti. Helsingin Sanomien ensimmäinen tabloid-kokoinen numero yllätti lukuohjeillaan. Ensin puretaan lehti osiinsa. Ensivaikutelma modernisoinnista on myönteinen. Napakaksi nidotut osat toimivat  lukiessa paremmin kuin isot irtoarkit. Toinen, joka yleensä lukee tuolissaan, sanoo samaa.

Päivät, nämä monien juhlien jälkeiset, ovat kuluneet meillä tautisessa himmeydessä. Ruokapöydän ääreen neljästi päivän mittaan haahuilleet asukkaat katsahtavat kalvaina ikkunasta pihaan.  Milloin sataa vettä, kuten eilen – milloin lunta, niin kuin tänään. Koneet pyörittelevät pyykkejä ja suihkuttelevat astioita. Kun vain valmiin ruuan jaksaa lämmittää.

Erinomaisesti sujuneen joulumatkan ja sen jälkeen mussukoille luvatun kolmen päivän hoitosession jälkeen vuosi tuntui alkavan loistavasti. Vaan viikon kääntyessä loppiaista kohti tauti jo kaatoi petiin.  Ei tässä ole suuren itkuvirren paikka, tavallisessa flunssassa, mutta eipähän jaksa riehaantua minkään mukavan perään juuri nyt.

Lähipäivät ovat lämmintä juotavaa, nenäliinoja ja lukemista petissä. Ja unta.