Onpa kerran elämässä koettu nyt tämäkin. Tuomiokirkon pääovella oli valtava tungos, kun ystävän kera pääsin turvaan Stadin raastavasta tuulesta, joka tuprutteli lunta silmiin. Keskikäytävän molemmin puolin loosit olivat täyteen pakkautuneet ja svenskspråkig kakofoni var ganska kamala. Järjestyshenkilöitä oli kymmenittäin eikäpä koko jutusta olisi muuten mitään tullutkaan. Suuntasimme sivuparvelle, josta näin hyvin kirkkoon, mutta en kuoriin.

Tilaisuus alkoi urkujen ryminällä, joka rauhoitti jonkin verran pulisevaa yleisöä. Perheitä oli paljon ja lapsille tietysti selostettiin mitä tulee tapahtumaan. Frakkeihin sonnustautunut mieskuoro lauloi urkuparvelta soinnikkaasti muutaman joululaulun, kuorissa pidettiin miesäänellä puhe ja sopraanoääni lauloi antaumuksella upeasti. Kun kuoro alkoi laulaa Sankta Luciaa, kirkko hätkähti hereille ja keskikäytävää lipui askel kerrallaan juhlava kulkue, jota johti Luciaksi valittu neito valkoisiin puettuna, kynttiläkruunu vaaleilla kutreillaan. Neitojen kulkueessa oli seitsemän paria,kaikki valkoisissa, uumillaan punainen vyö ja käsissään kynttilä. Kuorissa tapahtui Lucia-neidon virallinen kruunaus, jonka suoritti puheen ja poskisuudelmien kera Carl Haglund ilmeisen mielellään. Lucia-neidot lauloivat kauniisti äänissä muutaman joululaulun. Kulkue lähti Sankta Luciaa laulaen keskikäytävää takaisin pukeutumaan lämpimämmin ja väki heidän jälkeensä ulos kirkosta.

Tällä välin Senaatintori puolestaan oli pakkautunut täyteen väkeä. Mahtavankauniin joulukuusen viereen oli ilmestynyt tikasauto, jonka nostokorista loisti valonheitin kirkon rappusille. Pikkutonttujen joukko kirmasi rappuja ylös ja asettui kunniakujaksi. Puolivälin tasanteelta yritin ottaa kuvia, mutta kädet kohmettuivat heti ja kameran linsseihin sai pyydystettyä lähinnä pyryä. Tuuli oli jäätävä. Kun kirkon kello kumisi kahdeksantoista lyönnit, Lucia saapui vilkuttelemaan yleisölle ja laskeutui tonttukuja alas, jossa odotti valaistu auto. Ajattelin, että neitoparka jos ei vilustu avolavalla lumipyryssä niin ihme on. Ei ollut Folkhälsan oikein varautunut murhasään varalle.

Ystävä ja minä pelastauduimme Kluuvin alakertaan maalaistorille juomaan kuumaa glögiä. Juoma oli erinomaisen mausteista ja torttu suorastaan herkullisen kotileivotun oloinen. Yhtä ja toista herkullista syötävää repussa palasin asemalle ja junalla takaisin kotiasemalle, jossa Toinen oli ollut odottamassa jo hyvän aikaa. Onneksi lämpimässä autossa sentään.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.