Niistä novelleista… Simpukan haasteeseen

Viimeksi olen riemastunut Hesarin uutisoimista Twitter-novellikilpailun voittoteksteistä, parhain näistä Riku Korhosen käsialaa. Lainaan kaksi mininovellia sellaisenaan. Ne ovat niin tyhjentäviä, muutamaan lauseeseen puristettuja yhteenvetoja elämästä.

”Ujo hymy pyykkitelineellä. Mies viikkasi lakanat naisen koriin. Tuli kolme lasta, kasvoi ja lähti. Kahden taas. Viime lakanan oikoi lääkäri. ”                        (Riku Korhonen)

”Auto tuli oikealta. Auto tuli vasemmalta. Isä ei kai nähnyt, isä taivaan eikä maan.”                   (Juha Itkonen)

*Olen aiemmin kertonut Lukunurkkauksessa pitäväni Raija Siekkistä suomenkielisten novellien mestarina. Olen edelleen samaa mieltä. Jos haluat tietää millainen on hyvä novelli, lue Siekkistä. Hänen novellinsa tuovat mieleen akvarellimaalauksen. Niissä on niin paljon hiljaisia värejä, kieli on sävykästä ja novellit kuvaavat ihmisten sisällä virtaavia tunteita enemmän kuin tapahtumia.

*Leena Krohn on kirjoittanut vahvoja tarinoita, joissa fantasia elää. Leena Rantasen Kirjeitä jonnekin sisältää eri ihmisille kirjoitettuja kirjeitä. Tavallaan ne ovat novelleja, vaikka niissä ei ole tarinaa, kirjeen saaja ja kirjoittajan suhde häneen on se tarina. Nämä kiehtovat minua.   

*Juha Itkonen ja Maarit Verronen ovat nykyproosan kirjoittajista niitä, joilla on myös erinomaisia novelleja. Yksittäisiä novelleja on vaikea asettaa paremmuusjärjestykseen. Kirjoittajien kärki hahmottuu helpommin.

*Veikko Huovinen ja Petri Tamminen ovat kirjoittaneet humoristisia tarinoita, joiden parissa viihdyn.  

Novelli on lyhyt tai pitkä kertomus, joka luo yhden maailman ihmisineen, kertoo yhden tarinan siitä maailmasta. Novelli alkaa keskeltä, venyttää tai kiteyttää aikaa, keskittää. Novellin voi päättää loivasti, sulkemalla tarinan tai se voi päättyä nopeaan ja yllättävään käänteeseen, kuten Kotiinpaluu. Kirjoittajalle novelli on vaativa laji ja vaatii myös herkkäliikkeistä, nopeisiin sukelluksiin pystyvää lukijaa.

  • Todella mainioita nuo mininovellit. Kiitos toisistakin novellivinkeistä. Lisään ne luettelooni.

    Kommentin jätti Simpukka · torstaina 13. joulukuuta @ 16:09

  • Olipas paljon puhuttelevat nuo Korhosen ja Itkosen pienois kertomukset! Koko elämän kirjo Korhosessa ja Itkosessa kaiken loppu. Kiitos kirjavinkeistä. Veikko Huovista olenkin lukenut, jo nuoruudessani ja olen varmaan jotain lukenut Tammiseltakin. Pitääkin oikein tarkistaa.

    Kommentin jätti vilukissi · torstaina 13. joulukuuta @ 17:05

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.