Taas on eletty se joulukuun mahtipäivistä, jolloin Suomen liput saloissa ylväästi hulmuavat – elleivät sitten roiku alakuloisina räntäsateessa tolpan nokassa. Torvisoitto kaikaa rakenneuudistetun maanpuolustusvoiman paraatimarssia tahdittamassa. Tänä vuonna Patrian telaketjuajoneuvot olivat vallan paraatin pääosassa. Mummo ja P.Kaveri kaasuttelivat omalla kumijalka-ajoneuvollaan hautausmaalle, missä veivät kummankin itsenäisyystaisteluissa ollutta isää kunnioittavasti muistaen kynttilän muistoristin juureen.  

Presidentinlinnan galaasithan oli tietysti katsottava iltasella. Joka kerta ne vain pitää katsoa ja ihmetellä koko ajan miksi. Vartin vaiti tuijoteltuaan linnan ovesta työntyvää vierasvirtaa, huoahti Poikakaveri:  – Eiköpä tämä ole taas nähty. Jokos me lämmitetäänsitä glögiä? – Älähän nyt hättäile, kyllähän tämä ilmaisesta iltahuvista käy, totesi Pissismummo, joka oli vasta kolme huomionarvoista iltamekkoa ja yhden silmää ilahduttavan urospuolikkaan bongannut. Mummoa jäi askarruttamaan monen rouvainpuvun hinattavat helmukset, joita jo alkumetreillä tallottiin oman tai vieraan kavaljeerin taholta. Miten ne ollenkaan niiden kanssa siellä pärjäsivät? Parkkeerasivatko nurkkiin tai portaisiin koko illaksi, vai kantelivatko käsivarrellaan laahuksia? Ja miten sitten saivat kahvikuppinsa pysymään messissä, muusta murkinasta puhumattakaan. Paljosta murheesta ja mielenvaivastapa säästyi kotinojatuolinsa tuntumassa pysyttelijä.     

Kumpi olikaan kättelijä, kumpi käteltävä, se ei aina selvinnyt. Moni vatkasi niin tomerasti isäntäparin kätösiä, että ihan pelotti, lähteekö toisesta päästään irti illan mittaan koko uloke.  – Ei käy kateeksi Jenniä, tuumi Mummo, kun taas tuli kourallinen vetelää pullataikinaa puristettavaksi. Suun liikkeistä saattoi päätellä, että kovin kummoista hengen lentoa ei vieraista isäntäparille irronnut. Suunnilleen tuhat kertaa: Hyvää itsenäisyyspäivää ja noin viisisataa kertaa: Hyvää iltaa, loput pelkkää mitään sanomatonta muikistelua. Isäntäväen suun liikkeitä ei nähnyt, mutta kerrottiin, että jollekin vieraista presidentti oli sanonut jotain omaperäistäkin.  – Vaan eikö olis ollukki mahtavaa, jos Jare Tiihonen olis vetässy oikein kunnon räpit, Kilven Eeva lausunut viimeisimmän runonsa tai Ryhäsen Jaakko laulahtanut kumealla bassollaan Tiernapoikien alkurepliikit, unelmoi Pissismummo. Myöhemmin illalla toisaalla räppiä sitten kuultiinkin ja Aira Samulin innostui ikioman tanssikoreografian esittämään tv-kameralle.

–          Eikö ollu hienot pileet, tuumivat Mummo ja P.Kaveri, kun kampeusivat yösijoilleen. Glögi oli hyvää ja piparit maistuivat – pipareilta. Ikkunaan jäi loistelemaan joulutähti ja pihaan kynttilä lyhdyssään.