Itsenäisyyspäivä on meillä jo kauan ollut joulutervehdysten mietintäpäivä. Tapa on ehtinyt syntyä työvuosina ja näkyy säilyvän. Kortin kuvalla on viestinsä, mutta kyllä jokaiselle spesifi omakätinen tervehdys liitetään mukaan. Osoitelistakin elää.
Posti toi tietyn kaupan asiakaslehden, josta löytyi Timo Parvelan kolumni Hyvää joulua! Parvela lähettää joulukortteja mm. sairaanhoitajille ja lääkäreille, poliiseille ja palomiehille, opettajille ja oppilaille, äideille ja isille, maanviljelijöille ja insinööreille – kaikki kauniisti perusteltuina – unohtamatta putkimiestä, joka korjasi Parvelan keittiön vuotavan hanan. Löysin itseni niiden, tässä mainitsemattomien, joukosta, joille Parvela toivottaa hyvää joulua, joten vastatoivotus lienee paikallaan.
Omasta puolestani voisin lisätä Parvelan joulukorttipinoon vielä muutaman. – Hyvää joulua ja kiitos kirjailijoille, jotka ahertavat työssään ja kustantajille, jotka seulovat jyviä akanoista ja julkaisevat elämäämme rikastuttavaa luettavaa. Hyvää joulua ja kiitos kaikille soittajille, laulajille, tanssijoille, näyttelijöille ja taiteilijoille, jotka antavat jotain ainutlaatuista itsestään tehdessään työtään kulttuurin saralla. Hyvää joulua ja kiitos toimittajille, jotka pyrkivät laadukkaaseen journalismiin ja tiedonvälitykseen medioissa – teidän ansiostanne me tulemme ajatelleeksi ja tiedämme tarkemmin.
Kenelle Sinä lähettäisit joulukortin kiitoksin?
Ellinooralle lähetän virtuaalikortin kiitoksin mukavista lukuhetkistä.
Samalla ilmoitan, että sinua odottaa haaste blogissani. Olepa hyvä!
Kommentin jätti Simpukka · perjantaina 7. joulukuuta @ 16:56
Kiitos kortista ja haasteesta! Palataan…
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 7. joulukuuta @ 18:58
Näin joulun jälkeen, etenkin tämän joulun jälkeen, jää miettimään niitä, joille ei voi enää joulukirjettään lähettää. Joulukuun alussa olimme entisen esimiehemme Henrik Smedjebackan hautajaisissa. Hän vaimonsa Bodil, oli silloin edellisenä yönä viety sairaalaan vakavan sairauskohtauksen takia. Nyt luin, että hänkin oli kuollut juuri ennen joulua. Olimme vuosia heidän joulukirjelistallaan. Joka joulu nämä listat lyhentyvät.
Jotenkin toivon, että tällaiset kuvaamasi jouluiset salaiset kortitkin edes jotenkin menisivät perille. Ehkä ne menevätkin, jos ne muuttavat meitä. Ettei hyväntekemisen ja arvostuksen osoittamisen ketju oikeassa elämässäkään katkeasisi. EHkä olisi tärkeä jotenkin osoittaa toiselle hänen tärkeyttään, edes omassa mielessään.
Huomaatko, sait taas minut ajattelemaan pidemmälle…
Kommentin jätti mm · keskiviikkona 26. joulukuuta @ 07:08
Niinhän se joulukorttipino vain kasvaisi, kun muistaisimme tarvitsevamme toisiamme arjessa ja juhlassa.
Olen jo oppinut ahdistumatta ottamaan vastaan yllättäviäkin ’joulukortteja’. Siis tuntematta pakkoa korvata huomionosoitus uudenvuodenkortilla (minkä tavan opin kotoa aikoinaan). Yllätys on aina yllätys ja sillä on erilainen arvo kuin ennalta arvatulla. Tänäkin jouluna posti toi iloisia yllätyksiä. – Sinut yllätti surullinen viesti, joka lyhensi tervehdyslistaa. Se muistuttaa ajan rajallisuudesta ja annetun ajan armoluonteesta.
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 29. joulukuuta @ 11:43