Marraskuun viimeisenä päivänä pyry pyörähti pihaan hulmuttamaan valkeaa harsoaan. Yöllä likaisenruskea ja kosteutta hönkivä maa oli rapsahtanut kohmeaksi ja valkea lakana peittänyt nurmikon ja terassin. Pihapuut kiemurtelivat tuulen kourissa kaiken päivää. Kauppaan lähtiessä heti ulko-ovella tuuli tunki sieraimiin ja salpasi hengityksen. Naapuri huiski autoaan harjalla, mutta ei ehtinyt liikkeelle, kun ikkunat olivat taas umpilumessa.

Illalla uutiset kertoivat taas sitä samaa kuin joka sään muutoksen aikaan: junat olivat myöhässä ja autot olivat kolaroineet. Onnellinen hän, jonka ei tarvinnut lähteä minnekään. Pyry on niin ihana – ikkunasta katsellen.