Linda Olsson; Kaikki hyvä sinussa                  suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi                          Gummerus 2011

Olssonin kirjat ovat odotettuja, niissä on aina jotain vahvasti puhuttelevaa, järkyttävää ja hyvin kaunista. Niin tässäkin. Tarinan punainen lanka on yksinäisyyden monet kasvot ja yksinäistymisen polun loogisuus. Samalla kirja antaa toivoa ja näyttää miten autiudesta johtaa mahdollisia polkuja ulos, toisten yhteyteen. Tämä on yhtä paljon pienen autistisen Mika-pojan kuin rannalle asumaan muuttaneen yksinäisen vierasmaalaisen naisen tarina. Heidän välilleen hitaasti syntyvä yhteys on kuin taideteos, jonka tarinan kolmas osapuoli naapurina asuva mies näkee ja näyttää. – Hyvä lukuromaani!

*

Tommy Hellsten; Ihmisenpyörä                                                    Minerva 2006

Hellsten on takavuosien tunnettu terapeutti, joka on julkaissut useita alan opuksia ja ollut ahkeraan esillä mediassakin. Ihmisenpyörä on alaotsikoitu Unia ja havahtumisia. Kyseessä ei ole romaani eikä kirjoittajalle aiemmin tyypillinen elämänopastusteos vaan eräänlainen outo valaistumiskertomus. Mystisillä, uskonnollissävytteisillä kokemuksilla vain on yleensä eniten merkitystä kokijalle itselleen. Niitä on vaikea sanoittaa uskottavasti, vaikuttamatta naiivilta tai harhaiselta. Jäin miettimään julkaisumotiivia.

*

Helena Viertola; Ajan hiekkaan piirretty polku                      Kustannus Oy Arkki

Yksinkertaisia, riimillisiä ja vapaamittaisia uskonnollisia runoja vuosilta 1991-2011, jotka on poimittu tekijän neljästä aiemmasta runokoelmasta.

*

Petri Tamminen; Piiloutujan maa                                                Otava 2002

Tammisen lakoniseen huumoriin sävytetyt pikku jutut ovat herkullista matkaluettavaa. Juttujen pääosassa on suomalainen mies (jolla on vaimo). Olen tykästynyt Tammisen minimalistiseen tyyliin eikä tämäkään teos petä.

*

Tapani Kiminkinen; Maalaislääkärin päivää                                                      Tammi 2012

Juoheva ja rehevään tyyliin kirjoittava Kiminkinen kertoo lääkärin päivästä maaseudulla. Ohessa tulee kansantajuisesti tietoa tavallisista sairauksista ja niiden hoidosta. Letkeää luettavaa.

*

Helmi Kellokumpu; Havun takana                                               WSOY 2000

Taannoin kehuin Katja Ketun Kätilöä alkuvoimaisesta kielestä, joka paikoin sortuu räävittömyyteen. Kellokumpu on myös pohjoinen kirjailija, jonka kieli on yhtä alkuvoimaista, mutta pitää tasonsa eikä alita rimaa missään kohdin millään tavalla. Tekijä on määritellyt novellinsa kertomuksiksi. Niissä läikkyy Lapin lumo, kieli on kirkasta ja teräksen lujalla tavalla ilmaisuvoimaista. Kertomusten tapahtuma-aika on ehkä 1900-luvun puoliväli; kirjoittaja on syntynyt 1925, hän tietää mistä kertoo. Havun takana on upea tarinakirja elävästä, vaikka menneestä elämästä napapiirin tuolla puolen. – Kannattaa lukea.

*

Tina Lundán; Ensimmäinen kesä                     WSOY 2008

Nuorena leskeytyneen kirjoittajan yhdessä miehensä kanssa aiemmin julkaisema fataalin sairauden järkyttämän nuoren perheen kohtalon kuvaus Viikkoja, kuukausia (2006) kosketti lukijoita. Ensimmäinen kesä on romaani, herkkävireinen kuvaus siitä, miten nuoren lesken elämä jatkuu lapsen kanssa miehen kuoleman jälkeen. Romaani kuvaa kauniisti menetetyn rakkauden ikävää, aikuisen naisen parisuhteen kaipausta, äidin ja lapsen surua sekä suhteita ystäväperheisiin pettymyksen ja vihan tunteineenkin. Lundánin todentuntuinen, elämänmakuinen ja paisuttelematon tyyli on miellyttävää lukea.

*

Katariina Souri; Pillerinpyörittäjä                  Tammi 2010

Julkisuus, jonkalainen Sourilla on menneisyydessään, ei ole omiaan antamaan kovin vakavasti otettavaa kuvaa kirjailijasta sana- tai kuvataiteen alalla. Kunnioitettavaa on, että Souri on pyrkinyt aktiivisesti eroon menneisyydestään aina nimen vaihtamista myöten. Souri on sujuva sanankäyttäjä ja tarmokas paneutuessaan aiheeseensa, mutta tarinassa on liikaa rönsyjä, se ei jaksa nousta siivilleen. Paljon sujuvaa tekstiä, mutta lukija jää miettimään mitä kirjailija oikeastaan halusi sanoa.

*

Kati Tervo; Jääkaapin henki WSOY 2011

”Kertomuksia keittiöstä, ruuasta ja elämästä” sisältää alkuun vakavanoloisia muistikuvia kirjoittajan lapsuuden ruokakulttuurista. Teksti pääsee vähitellen vauhtiin oman ruokasuhteen kuvailusta elämän eri vaiheissa. Herkullisimmillaan pakinat ovat edetessään kuvailemaan pienen perheen keittiötä, ruokaa ja elämää. Kati Tervo kirjoittaa arjen kuvausta, jonka parissa naislukija ainakin viihtyy ja nauraa iloisesti itsekseen tunnistaessaan tuttuja juttuja.

*

Raija Siekkinen; Kalliisti ostetut päivät                                     Otava 2003

Siekkinen oli eittämättä varsinainen novellimestari suomalaisessa kirjallisuudessa. Tässäkin viimeiseksi jääneessä kokoelmassa vähäeleinen teksti hengittää vaivattomasti, tyyli on taiturillista, kuvaus täsmällistä ja tuoretta. Tarinat päättyvät usein yllättäviin näkymiin. Mestarikirjoittajan tuntee elämän satunnaisen episodin kuvaamisesta niin, että siitä kasvaa uniikkia. Useat näistä novelleista ovat järkyttävän surullisia yksinäisyyden ja vääjäämätöntä kohtaloa kohti kulkevien ihmisten kuvauksia.

*

Pentti Holappa; Miehen suudelma                 Lurra Editions 2012

Iäkkään runoilijan muistelmat osoittautuvat hataraksi, katkeilevaksi ja osin toistavaksi ketjuksi kohdattuja ihmisiä. Jo nuoruudessaan homoseksuaaliksi itsensä tunnistanut Holappa eli pitkään kirjailija Olli-Matti Ronimuksen kanssa, joka alkoholisoitui ja kuoli syöpään. Lukijalle hiukan hämmentävää on havaita miten ison osan muistelijan ajatusketjuista muodostavat homoeroottisen kiinnostuksen kohteet, vähemmälle jäävät kirjalliset intohimot. Kirja on myös eräänlainen homoseksuaalisuuden yhteiskunnallisen noteerauksen historia eri kulttuureissa.

**