Enpä tiedä tuosta ’kultalasta’, ehkä onnettomaksi luultu Aleksis Kivi näki onnellisia unia tai tarkoitti tällä viimeiseen uneensa nukahtaneita. Minua riivaavat elämän painajaiset. Niitähän jokainen ajoittain näkee, ei siinä sinänsä erikoista, mutta kun ihminen on jo eläkkeellä ja painajaisissaan joutuu tuon tuostakin takaisin entisille työmailleen, on se niin väärin.

Unien kertomista tulee harjoittaa erittäin harkitusti ja vain lähimmille ystävilleen. Ei toisen öinen päänsisältö niin mielenkiintoista ole muiden mielestä – paitsi ehkä silloin, jos kuulijaksi sattuu psykoanalyytikko. Olen jopa sen verran analyysistä perillä itsekin, että ymmärrän mistä nuo unipyörteet milloinkin aktivoituvat. Mutta ne yksityiskohdat jaksavat hämmentää.

— Miten kauan näitä työunia joutuu vielä katselemaan, vaikeroin taas aamuteellä Toiselleni. Hän siihen, että materiaalia kymmeniltä työvuosilta varmaan riittää loppuiäksi. Niinniin, mutta miksei hänen tarvitse menneistä töistään unia nähdä. No, siksi koska hän ei muista yleensäkään uniaan ja jos joku asia häntä vaivaa, hän valvoo sen.

Mitä helpompaa ja rauhallisempaa elämäni arkitodellisuus on, sitä enemmän huhkin unissani. Työongelmien lisäksi painajaisissani matkustetaan väärään paikkaan, myöhästytään kyydeistä, eksytään porukasta ja kadotetaan tavaroita. Painajaisvalikoimastani ovat sen sijaan tyystin kadonneet korkealta putoamiset, kuten aikoinaan korkean paikan huimauskin hävisi ihmeenomaisesti.

Ehkä tämä on muistin perkausta turhista murheista ja muistogallerian suursiivousta.

  • Kiinnostavaa, että joku muukin setvii unissaan työkuvioita vuosien jälkeen. Minun unissani on aina paljon väkeä, enimmäkseen vieraita, on isoja rakennuksia joiden tienoilla hortoilen enemmän tai vähemmän eksyksissä ja kolmanneksi on matkustamista, laivasatamaa tai lentokenttää, joista eteneminen ei oikein edisty. Olen ajatellut, että ne liittyvät stressiä tuottaneisiin työkuvioihin. Siis että vuosien jälkeen teemme tilinpäätöstä hankalista työtilanteista, ehkä yritämme selvittää asioita joihin jäi hallitsematonta tuntua. Voisiko tässä olla jotain sinulle tuttua?

    Kommentin jätti annikki · lauantaina 29. syyskuuta @ 16:31

  • Minä mietin herätessäni, mitä unissa esiintyvät asiat kertovat. Joskus jopa sanon itselleni unessa: mitä näitä murehdin, minähän olen jo eläkkeellä! Onhan se tavallaan loogista, että kymmenien vuosien asiat eivät lakkaa olemasta syvämuistissa sillä hetkellä, kun työelämä päättyy.

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 29. syyskuuta @ 18:17

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.