Aattoiltana puolen miljoonan suomalaisen syvennyttyä seuraamaan junan kulkua halki Suomen juhannusyön, syvennyimme Millenium-trilogian kauhistuttavaan ja sykähdyttävään maailmaan. Miksi aloitimme trilogian päätösosastaan johtuu yksinomaan siitä, että vain se sattui olemaan kirjastomme hyllyssä lainattavissa. Kirjasto on tänä vuonna alkanut iloksemme tarjota dvd-hyllyillään myös blu-ray-filmejä lainattaviksi. Tarjonta on vielä melko suppea, mutta paranee koko ajan.

Stieg Larsson  Miehet jotka vihaavat naisia                                       Millenium-trilogia I                 pääosissa Noomi Rapace ja Michael Nyqvist

Trilogian ykkösosaa ei saa alueemme kirjastoista (syytä ei osattu kertoa), joten jouduimme lainaamaan sen kaupallisesta yrityksestä. Elokuva on rankkaa katsottavaa ja antaa ymmärtää, että seuraavat osat eivät tuo helpotusta. Tuntuu siltä kuitenkin, että tämä on katsottava, niin totta se on, vaikka olisikin ääri-ilmiötarina. Tässä löytyy selitys myöhempien osien myötä nousseelle kysymykselle, miksi toimittajamies (Mikael Nyqvist) ryhtyy tytön maineen puhdistamiseen oman työpaikkansa hinnallakin.   

*

Stieg Larsson  Tyttö joka leikki tulella                                       Millenium-trilogia II

Oli kieltämättä helpompi katsoa tätä trilogiaa takaperoisessa osajärjestyksessä. Jännitys pysyi miten kuten siedettävissä, kun tiesi miten tarina päättyy. Koko matkan tarinan käänteet silti yllättivät. Osat toimivat irrallisinakin. On todettava, että ohjaaja on rytmittänyt tapahtumat hienosti ja jännite tihenee loppua kohti. Noomi Rapacen eläytymiskyky on hämmästyttävä, hän antaa uskottavuutta Lisbeth Salanderin kehitystarinan kauhistuttaville käänteille. Koskettava on se tekstiviesti, jonka huippuälykäs tyttö lähettää maan alle kadottuaan toimittaja Mikael Blomkvistin (Michael Nyqvist) sähköpostiin: ”Olet ainoa ystäväni”.   

*

Stieg Larsson  Pilvilinna joka romahti                                    Millenium-trilogia, päätösosa

Olihan hurja, ravisteleva tarina. En pidä raakuuksien yksityiskohtaisesta kuvaamisesta, jota Larssonkin harrastaa, vaikka arvelen, että nykyään katsojat on siedätetty siihen mittaan, että vähempi veriroiskeen määrä ei vaikuta. Saahan silmät kiinni, kun ei kestä, mutta ääniefekteille ei mahda, kun äkkiä räjähtää, hätkähdän aina. Tämä osa vaati ainakin minulle taukoja välillä, jännityksen määrän säätely onnistuukin kotioloissa. Valitettavasti seuraavana yönä näin sitten painajaisia, joten muut osat katsottiin päiväsaikaan.

Elokuvassa on monta huippuhyvää kohtaa. Roolitöistä jää mieleen erityisesti Noomi Rapacen esittämä kaltoinkohdeltu tyttö, joka joutui lapsena pakkohoitoon lyötyään isäänsä kirveellä. Myös toimittajan roolissa Michael Nyqvist onnistuu vakuuttavasti. Psykiatrin roolin tulkinta menee välillä yli, ja tapahtumien yhteydet jäävät osin hatariksi, ellei ole katsonut osia järjestyksessä, mutta kokonaisuus on katsomisen arvoinen. Paitsi inhimillinen kärsimysnäytelmä, tämä trilogia on kuitenkin myös toivoa antava ajan kuva karmeine kytköksineen.

*

Terrence Malick                          The Tree of Life                        Cannes Palme d’or                    pääosissa Brad Pitt, Jessica Chastain, Sean Penn sekä upeat lapsinäyttelijät

Juhannuspäivänä sateinen iltapäivä istutti meidät palkitun ja ylistetyn dvd-elokuvan ääreen. Tiesin odottaa hienoa elokuvaa, jota on yllin kyllin suitsutettu mediassa. En ryhdy kilpailemaan superlatiiveissa, totean vain, että The Tree of Life on kaunein ja vaikuttavin koskaan näkemistäni elokuvista. Odotan, että pääsen näkemään tämän uudestaan leffateatterin jättikankaalla. Juhannuksemme huippuelämys.

*

Oliver Stone   Wall Street   pääosissa Michael Douglas, Charlie Sheen, Daryl Hannah

Toinen valitsi tämän kirjaston tarjonnasta. Elokuva on tehty jo 1989, joka näkyy mm. pörssimeklarien tietokoneiden ja puhelimien malleissa huvittavasti. Itse idea ei ole valitettavasti vanhentunut. Filmi paljastaa rahamaailman intressit ja keinot hyytävän kirkkaasti. Vastenmielistä katsottavaa, mutta lopulta todella tärkeä silmien avaus kaltaiselleni, jolla on taipumusta sulkea silmät maailman rumuudelta. Hyvä muistaa, että Wall Streetiltä alkoi vyöry, joka suisti Amerikan lamaan ja saman tien Euroopankin. Euron kriisissä vaikuttavat yhä samat meren takaiset spekulaatiot. Sinisilmien aika on ohi, on herättävä tietoisuuteen mikä johtuu mistäkin.

*

Martin Scorsese                         Hugo (3D)        pääosissa Asa Butterfield, Chloe Grace Moretz, Ben Kingsley, Emily Mortimer, Jude Law.  

Leffakerho esitti ensimmäisen kolmiulotteisen filmin. Minulle oli uusi kokemus katsella erityislasien läpi, elää se illuusio, että on melkein kuin mukana filmin tapahtumissa, keskellä niitä. Lumihiutaleet putoilivat kasvoille, juna syöksyi katsomoon ja asemanvartijan tiukkailmeisen vainukoiran kuono melkein kosketti nenänpäätä. Mietin siinä miksi tämä efekti tuntui kuitenkin kaukaa tutulta ja tajusin sitten, että lapsuudessa nähdyt view master – katselulaitteen kiekkojen tarinathan olivat eräänlainen kolmiulotteisuuden esiaste.

Hugo on fiktiivinen kertomus, viehättävä aikuissatu orpopojasta, joka elää ruokansa näpistellen viime vuosisadan alun pariisilaisella rautatieasemalla ja huoltaa isältään ja enoltaan oppimalla taidolla aseman tornikelloa. Poika yrittää kiihkeästi saada yhteyttä kuolleeseen isäänsä korjaamalla isän löytämää robottia. Tarinaan kietoutuu ranskalainen fantasiaelokuvan keksijä Georgios Méliès (todellinen henkilö) ja tämän kummityttö. – Elokuva valmistui 2011 ja sai viisi Oscar-palkintoa.

*

Maailmankuvien ja ihmiskäsitysten erilaisuutta tulin miettineeksi, kun katselin taannoin televisiosta Aku Louhimiehen elokuvaa Valkoinen kaupunki. Tarina on surullinen ja ahdistava.Tekijän näkökulma parisuhdekriisiin oli elokuvassa aika yksioikoisesti miehen, mutta sellaisena uskottava. On hyvä, että monen isän kokemus erosta sai näin myötätuntoa herättävän tulkinnan. Sekin on totta, että kriisitilanteissa viranomaisista, lähisuvusta ja ystäväpiiristä löytyy yksisilmäisyyttä, puolueellisuutta ja helposti heitettyjä tuomioita riittämiin. Ehkä tämä elokuva oli uusintana hyvä puheenvuoro parastaikaa käynnissä olevaan keskusteluun lastensuojelusta ja viranomaisvastuusta.

**

  • Olen sekä lukenut että katsonut Milleniumit, mutta en siihen aikaan, kun ne julkaistiin. Juonesta en silloin tiennyt, vain siitä kohusta, jonka ne synnyttivät. Melkoiset kirjat ja melkoiset elokuvat. En tiedä, miten amerikkalainen versio kuvaa näitä juttuja. Ne kuitenkin tuntuvat olevan niin periruotsalaisia, jollain tavalla.

    Olen seurannut jonkin verran myös Stieg Larssonin ja hänen kirjojensa kustannusoikeuksien tapahtumia. Nehän elävät omaa elämäänsä. Larssonin sukulaisten tapahtumia luin lehdistöstä, mutta hänen avovaimonsa näkökulmaa seurasin hänen omasta kirjastaan. Suosittelen sitäkin luettavaksi. Se antaa jotain taustaa myös noihin Milleniumin henkilökuviin ja tapahtumapaikkoihin.

    PS. Tämä on neljäs kerta yrittää ylittää tuo puolustusmuuri…

    Kommentin jätti mm · torstaina 27. syyskuuta @ 10:05

  • PS. Kumma, että olin päässyt jo edellisellä kerralla yli muurin , vaikka sana oli merkitty vääräksi. Puolustuksen puheenvuorolla oli kai tuumaustauko 😉

    Kommentin jätti mm · torstaina 27. syyskuuta @ 10:07

  • Kiitos kommentista (ja sitkeydestäsi!), mm. Olisikohan syytä lukea ne kirjat myös? Jos niissä — kuten yleensä on — aukeaa laajempi kokonaisuus. Elokuva usein etenee kohtauksesta toiseen, jättää paljon pois, valitsee dramaattisimmat kohdat. Luulisin, että kirjana tarina on helpompi kestää? — Mikä muuten on Larssonin avovaimon kirja, josta mainitsit?

    Tämänkin viikon uutisissa on taas riittämiin surullisia tarinoita lapsista ja aikuisista, joita on kaltoin kohdeltu lapsena. Elämme Milleniumia todeksi.

    PS. Yritän taas kysyä blogineuvojaltani helpompaa häirikkörobottisuodatinta. Olen havainnut saman, että ei kannata aina välittää, jos suodatin herjaa, hetken päästä se saattaa tulla toisiin ajatuksiin :i

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 27. syyskuuta @ 10:28

  • Eva Garbriesson: Stieg, minä ja Millennium

    Kommentin jätti mm · torstaina 27. syyskuuta @ 15:59

  • Tietty Gabrielsson…

    Kommentin jätti mm · torstaina 27. syyskuuta @ 16:00

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.