Luonto tarjoilee syksyn merkkejä: laululinnut ovat kadonneet, koivut kellastuvat, haavat ja vaahterat punertuvat ja pihlajat notkuvat marjatertuista. Pihan ja puutarhan kesäkukat kääntyvät itseensä ja kuihtuvat, syyskukkijat hehkuvat väreissään. Säiden haltija tarjoilee runsaasta valikoimastaan vähän kaikkea: aurinkoisia ja lämpimiäkin päiviä, joina tuuli ajaa taivaalle äkkinäisen sadepilven. Aamut tuoksuvat kirpeiltä, illat kiirehtivät hämärtymään.

Toinen meistä totesi taannoin, että kännykän kalenteri täyttyy jo huimaa vauhtia. Joka viikkoon on useammallekin päivälle jotain mukavaa tiedossa. Ihmisen ambitiot ovat loputtomat: halu toimia, osallistua, nauttia, virkistyä, tavata ystäviä; nähdä, oppia ja kokea uutta. Kuitenkin jo menneeltä talvikaudelta muistamme, että viikon paras päivä oli aina se, jossa ei ollut mitään ohjelmaa!

Edellisessä viikonvaihteessa olimme Finlandiatalossa kuuntelemassa Jukka Kuoppamäen 70 v –juhlakonserttia. Alkuosa sisälsi tekijän evergreenejä, jotka tekijä itse tulkitsi. Kyllähän se liikautti muistoja, mutta kuitenkin antoisin oli loppuosa konsertista, jossa taiteilija lauloi uusia sävellyksiään. Väkisinkin tuli pantua merkille henkinen tasoero, joka nuorten musiikintekijöiden ja vanhan konkarin laulujen sanoituksissa on. Aika peilaa itseään tekijöissä ja J.K. on ilman muuta ’vanhan liiton’ artisti, jolla on yhä sanottavaa.

Perjantaina kävimme nauttimassa klassisesta Musiikkitalossa ja lauantaina istuksimassa Senaatintorilla ikätovereiden parissa. Valtaa vanhuus –tapahtuman tunnelma oli vähän vaisu, torilla olisi ollut tilaa enemmällekin väelle. Musiikkia esitti Jukka Poika soittajineen. Ei ne humpat minua ainakaan sytyttäneet. Puoli kahden aikaan päästettiin sinivalkoiset ilmapallot taivaalle ja tuuli kuljetti niitä Valtioneuvoston talon yli  Kruununhakaa kohti. Ex-pormestarinna Eva-Riitta Siitonen kannusti osallistumaan yhteiskunnan asioihin, valtakunnan kanonisoitu psykologi Pirkko Lahti luottamaan omiin kykyihin ja arvostamaan itseä ja ikiliikkuja Aira Samulin pysymään liikkeellä. Esikuvallisia naisia siis kaikki nämä kuten myös päättäjät, jotka oli saatu houkuteltua paikalle. Jäin miettimään naistenko juttu tämä nyt onkin.

Ehkä me kaksi olemme jo oppineet olemaan sitomatta itseämme moniin viikottain tai säännöllisesti toistuviin juttuihin. Väljyyttä pitää olla, että elämään mahtuu yllätyksiäkin ja että voi halutessaan innostua jostain, joka sattumoisin ilmaantuu. Arki on ihanaa sellaisenaan ja yllätykset elämän makusuolaa ja pippuria. 

  • Huh, oikein hengästyin.

    Kommentin jätti a-kh · tiistaina 18. syyskuuta @ 21:16

  • Eläkeläisen vapaus valita ajankäyttönsä ja kiinnostuksensa kohteet on usein näennäistäkin. Mukavuudenhalu saa liian usein jäämään sivuun sieltä, mihin mieluusti osallistuisi. Jos asuisi syrjäisemmällä paikkakunnalla vaihtoehdot olisivat toisenlaiset ja vaivalloisemmin tavoitettavissa. Minulla on kyllä useammin aikamoinen lähtökitka voitettavana kuin hillitön osallistumisenhalu.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 19. syyskuuta @ 11:03

  • Kyllä vapauteen mielistyy. Minusta tuntuu jo vähän rajoittavalta, että maanantai- ja torstai-iltaisin on kansalaisopistoa.

    Kommentin jätti Annikki · torstaina 20. syyskuuta @ 13:07

  • Voi olla, että osallistumishalu ei paljon muutu iän tai elämäntilanteen mukana, se lienee temperamenttikysymys. Sen sijaan sitoutumisen halu vähenee. Huomaan jo ajattelevani: ei minun enää tarvitse, jos en halua tai en tunne jaksavani.

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 21. syyskuuta @ 10:22

  • Yritän vastoinkäymisistä huolimatta saada tämän kommentin perille. Vastoinkäymiset liittyvät näihin valvontasanoihin, joista en tahdo saada selvää. Joka tapauksessa: kirjoittelen nykyään varablogiini Obeesian sydämeen, joka on bloggerissa http://kellukka.blogspot.fi Hellä ja palava on jumissa, en tiedä, tuleeko se koskaan ennalleen.

    Kommentin jätti Obeesia · perjantaina 21. syyskuuta @ 11:30

  • Kitkaa on täälläkin. Innostun herkästi, mutta toden tullen en jaksa lähteä. Kuitenkin, kun olen sittenkin lähtenyt, takaisin tullessa on hyvä mieli. Kyllä kannatti.

    Kommentin jätti Obeesia · perjantaina 21. syyskuuta @ 11:32

  • Obeesia – Kiitos, kun tiedotit varablogisi osoitteen, olin sen jo poistanut, kun luulin, että kirjoitat vain uudempaan. Aina nämä joskus takkuavat, ei sille oikein mitään voi. Minulla ei ole varablogiakaan ja kerran olin jumissa kolme viikkoa juuri roskahyökkäyksen takia.

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 22. syyskuuta @ 21:04

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.