Hyväntuulen kirjoja ei tosiaankaan ole liikaa maailmassa. (Aihetta sivuava huomautus: murhia ja kaiken maailman kamaluuksia julkaistaan hyllykilometreittäin, aina niitä myös ostetaan ja lainataan – niin kuin ei tosielämä tarjoaisi riittävästi tuota lajia.) Soisin kirjastomme perustavan hyllyn, jossa olisi vain niitä kirjoja, joista joku on saanut hyvän mielen luettuaan. Hyllyn ääreen voisi ajautua harmaana ja hämäränä räntäsadepäivänä etsimään hengenpitimeksi jotain mieltänostattavaa. Semmoinen hylly olisi hyvä olla kotonakin, jos vain tila antaisi myöten. Oikeastaan minulla onkin, Satuhylly ja Lorulaatikko.
Haavettaren haasteen innoittamana päätinkin katsoa kotikirjahyllyjämme sillä silmällä. Ja kuinkas siinä sitten kävikään? Ihan kuin monelle hengenheimolaiselle ja sielunsiskolle näyttää käyneen. Monia meistä viehättää satujen ihmemaa, jossa kaikki on mahdollista; sen keveästi pyrähtelevät ajatuskulut, mielikuvapilvet, joilla voi liitää arjesta pois ja palata. Minä nautin erityisesti ajatelma+kuva –tyyppisistä pikku kirjoista.
* Elämän tarkoitus (ja muita totuuksia) Tenavien elämänviisautta Schulzilta Otava 2001
* Uppo-Nalle runoaarre Elina Karjalainen, kuvitus Hannu Taina WSOY 2001
* Nalle Puhin hyrinät A.A. Milne, kuvitus E.H. Shepard WSOY 2003
* Hetkiä puiden siimeksessä luontokuvia, aforismeja Studio Laakso
* Mummoenergiaa Maija Paavilaisen piiroksia ja ajatelmia Kirjapaja 2006 (2.painos)
* iloitsen…kokeakseni elämän onnen Ulrich Schaffer, sarjassa Sykähdyksiä Lasten Keskus 1991
* Kävelemisen taito Henry David Thoreau Basam Books 2008
* Havukka-ahon ajattelija -ja koko Veikko Huovisen tuotanto
* Mitä onni on -ja koko Petri Tammisen tuotanto
* Takaisin Muumilaaksoon – ja koko Tove Janssonin tuotanto
Kiitos Ellinoora! 🙂 Jo näistä kirjoista lukeminen tuottaa hyvää mieltä! 😀 Uppis, aivan, ja Kävelemisen taito, ja ja ja!
Minulla on makkarissa työpöydän ääressä pieni kirjahylly, josta isoimman tilan vie työjutut, mutta yksi hylly on omistettu ihan vain ”kivoille” kirjoille! Onpa siellä sellainenkin, jota en kai koskaan kai aivan sanasta sanaan lue, mutta jonka selkämys on harvinaisen kaunis – ostin kirpparilta kerran Rachel Carsonin Meren ihmeet. Kirja on haalistuneen turkoosi, selässä on kultaisin äärivoin merihevonen ja kultakirjaimin teoksen nimitiedot. – Merihevosen kuva ja sana MEREN erottuvat suurimpina.
Kommentin jätti Haavetar · maanantaina 17. syyskuuta @ 19:19
Sinäpä sen keksitkin, Haavetar, Sinä merestä syntynyt, Meren Tytär: kirja voi tuottaa hyvää mieltä jopa pelkästään ulkoasullaan! Ja eikö vain ihmisenkin aistikas asu tuota kanssakulkijalle hyvää mieltä!
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 18. syyskuuta @ 11:00