Laula matkalainen korpimaan, laula vaikk’ on synkkä taival vaan…”

Eilen illalla täytti pikkuisen Katupappilan* parikymmentä ihmistä, jotka kokoontuivat laulamaan vanhoja hengellisiä lauluja. Olin tajunnut kaipaavani lauluja, joita lapsena ja nuorena kuulin äidin kotona laulavan. Niistä ajoista on vuosikymmen jos toinenkin vierähtänyt. Osa lauluista on sanoitettu uudestaan v. 1991 kokoelmaan Laula Kaikki Maa, osa on poistettu käytöstä. Kirkon herätysliikkeillä on kullakin oma lauluperintönsä, mutta meillä, joilla ei ole herätysliiketaustaa, on virsien lisäksi perintönä vain Suomen Kirkon Lähetysseuran v. 1952 julkaisemat Hengelliset Laulut ja Virret.

”Pikku lintu riemuissaan laulelevi onneaan, ei hän jouda kaipaamaan eikä suremaan…”

Äidin viimeisinä vuosina vanhainkodin hoivaosastolla otin tavaksi aina käydessäni laulaa hänen kanssaan vanhoja lauluja, joiden sävelmät olivat juurtuneet lähtemättömästi mieleeni ja sydämeeni. Minä lauloin sanat kirjasta, muistamaton äiti lauloi ulkoa. Hän oli oppinut laulut omalta äidiltään.  – ”Äit hää laulo ain töitä tehhessää”, äitini sanoi usein.

”Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois, Hän ei ketään luotansa sulje…”

Kun suunnittelin entisen kollegani kanssa tätä tilaisuutta, ajattelin hiukan epäuskoisena, lieneekö muita, joille Hengelliset Laulut ja Virret ovat tuttu kirja ja tulleeko heinäkuisena arki-iltana ylipäänsä koolle ketään laulavia. Hämmästyin – ja häpesin epäuskoani. Kaikkien iloksi mukana joukossa oli myös kuusi laulavaa miestä.

”Koko tien Hän kanssain kulkee, mitä muuta toivoisin…”

Totesimme, että vanhojen hengellisten laulujen ’kilvoituskieli’ on varmasti nykymaailman ihmiselle käsittämätöntä. Emme varmaan itsekään ole nuorempana ymmärtäneet näitä väkeviä sanoituksia. Äidit ovat ne laulaneet lastensa sydämiin sellaisenaan. Ymmärrys on tullut elämänkokemuksen myötä.

*Keravan keskustan halki kulkee toista kilometriä pitkä kävelykatu, joka alkaa Sirkushevosten puistikosta ja päättyy kirkonmäelle. Kävelykadun alkupäässä on Katupappilaksi nimetty avoin ja kotoisa kaupunkitila, jota ylläpitää seurakunta. Vapaaehtoiset huolehtivat tilan järjestyksestä ja seurustelevat kävijöiden kanssa. Juoma-automaatista saa erilaisia kahveja, teevettä tai kaakaota maksutta. On lasten leikkinurkka, vaipanvaihtotila, kirjahylly, aikuisille pöytiä  tuoleineen. Ovea vastapäätä nurkassa olevalla alttaripöydällä on avoin raamattu ja pieni risti. Sivuhuoneessa on rauhallinen keskustelutila. Seurakunnan työntekijä on paikalla vuorolistan mukaan. Kesäaikana on toisinaan myös iltaohjelmaa.