Laula matkalainen korpimaan, laula vaikk’ on synkkä taival vaan…”

Eilen illalla täytti pikkuisen Katupappilan* parikymmentä ihmistä, jotka kokoontuivat laulamaan vanhoja hengellisiä lauluja. Olin tajunnut kaipaavani lauluja, joita lapsena ja nuorena kuulin äidin kotona laulavan. Niistä ajoista on vuosikymmen jos toinenkin vierähtänyt. Osa lauluista on sanoitettu uudestaan v. 1991 kokoelmaan Laula Kaikki Maa, osa on poistettu käytöstä. Kirkon herätysliikkeillä on kullakin oma lauluperintönsä, mutta meillä, joilla ei ole herätysliiketaustaa, on virsien lisäksi perintönä vain Suomen Kirkon Lähetysseuran v. 1952 julkaisemat Hengelliset Laulut ja Virret.

”Pikku lintu riemuissaan laulelevi onneaan, ei hän jouda kaipaamaan eikä suremaan…”

Äidin viimeisinä vuosina vanhainkodin hoivaosastolla otin tavaksi aina käydessäni laulaa hänen kanssaan vanhoja lauluja, joiden sävelmät olivat juurtuneet lähtemättömästi mieleeni ja sydämeeni. Minä lauloin sanat kirjasta, muistamaton äiti lauloi ulkoa. Hän oli oppinut laulut omalta äidiltään.  – ”Äit hää laulo ain töitä tehhessää”, äitini sanoi usein.

Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois, Hän ei ketään luotansa sulje…”

Kun suunnittelin entisen kollegani kanssa tätä tilaisuutta, ajattelin hiukan epäuskoisena, lieneekö muita, joille Hengelliset Laulut ja Virret ovat tuttu kirja ja tulleeko heinäkuisena arki-iltana ylipäänsä koolle ketään laulavia. Hämmästyin – ja häpesin epäuskoani. Kaikkien iloksi mukana joukossa oli myös kuusi laulavaa miestä.

”Koko tien Hän kanssain kulkee, mitä muuta toivoisin…”

Totesimme, että vanhojen hengellisten laulujen ’kilvoituskieli’ on varmasti nykymaailman ihmiselle käsittämätöntä. Emme varmaan itsekään ole nuorempana ymmärtäneet näitä väkeviä sanoituksia. Äidit ovat ne laulaneet lastensa sydämiin sellaisenaan. Ymmärrys on tullut elämänkokemuksen myötä.

*Keravan keskustan halki kulkee toista kilometriä pitkä kävelykatu, joka alkaa Sirkushevosten puistikosta ja päättyy kirkonmäelle. Kävelykadun alkupäässä on Katupappilaksi nimetty avoin ja kotoisa kaupunkitila, jota ylläpitää seurakunta. Vapaaehtoiset huolehtivat tilan järjestyksestä ja seurustelevat kävijöiden kanssa. Juoma-automaatista saa erilaisia kahveja, teevettä tai kaakaota maksutta. On lasten leikkinurkka, vaipanvaihtotila, kirjahylly, aikuisille pöytiä  tuoleineen. Ovea vastapäätä nurkassa olevalla alttaripöydällä on avoin raamattu ja pieni risti. Sivuhuoneessa on rauhallinen keskustelutila. Seurakunnan työntekijä on paikalla vuorolistan mukaan. Kesäaikana on toisinaan myös iltaohjelmaa.

  • Silloin, kun hyvä ystäväni, 94v. Kerttu-mummo oli vanhainkodissa lauloin hänelle sekä virsiä, että hengellisiä lauluja. Hämilläni huomasin oven taakse kertyneen lisäkorvia.
    Sekä virsien, että hengellisten laulujen sanat herättävät meissä tunnemuistoja.
    Eihän pienenä kaikkia sanoja, niiden merkityksiä ymmärtänyt, tunnelman aisti.

    Usein sanattomuuteen painuneen ihmisen voi tavoittaa juuri noilla hengellisillä lauluilla, virsillä. Yhtäkkiä huomaa kumppanin yhtyneen laulun sanoihin, kyynel kimaltaa silmäkulmassa, sanat ovat tavoittaneet jotain syvällä sisällä.

    Mikä tavoittaa tämän ajan ihmiset samassa tilanteessa?

    Kommentin jätti A-L · keskiviikkona 18. heinäkuuta @ 20:31

  • Hieno juttu! Lapsena opituissa lauluissa on jokin syvältä kantava voima. Koulussa piti opetella ulkoa virsiä ja lauluja ja ne ovat jossain säilössä. Hoivaosastolla kävi laulattaja, joka veti Uralin pihlajia ja muuta sen tapaista. Vanhuksissa ei näkynyt eloa. Jos olisi otettu alakoulun lauluja ja virsiä, olisi voinut tulla linkkejä varhain opittuun ja parhaiten säilyneeseen muistiosastoon. Minulla on Cd, jossa on vanhoja kansakoululauluja tätä tarkoitusta varten.

    Kommentin jätti Annikki · keskiviikkona 18. heinäkuuta @ 21:46

  • A-L, minustakin tuntuu, että laulut ja virret avaavat oven tunnemuistoihin. Eikä tarvitse sanoa mitään, antaa vain laulun sanojen puhua omaa kieltään.
    *
    Annikki, kokemukseni on, että vanhat laulut ja virret saavat myös lukkiutuneita tunteita ja torjuttuja muistoja auki – siinä mielessä ne ovat hoitavia. Itsekin aloin siinä laulaessani muistaa…

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 20. heinäkuuta @ 15:54

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.