Pissismummo hörähtelee ääneen Hesaria lukiessaan.

– Justiinsa niin, säähipiä se on ihmisellä herkimmillään heinäkuussa. On nimittäin kyse kalliisti lunastetun mökkiloman tai lomareissun tai minkä ikinä loman pilalle menosta. Piti päästä rinkka selässä romehtimaan pitkin tunturin kuvetta. Tai mustikkametsään könyämään nenä varvikossa. Tai lakkasuolle sääskien syötiksi.

– Ovat pulassa vääränlaisen sään takia mansikkaviljelmät ja perunapellot, kasvimaat ja kukat. Golfkenttä parskuu vettä ja kanalan katto vuotaa. Joki tulvii, eilen se vei jo saunan kuistin, toissapäivänä laiturin. Jonsei näin ni sitte niin, että kuivuuteen kuolee kaikki, mille ei jaksa kantaa vettä selkä väärällään. Ilmastointia ei ole tai se ei toimi. Kaupasta loppuivat jäähdyttimetkin jo männä kesänä.

– Äläpäs mitä. Toimittaja se täällä tietää, että jos on hellettä, liian on kuuma. Jos ei ole, kylmä kalistaa hampaita. Jos taas sataa, niin taas sataa. Jos on pitkä pouta, taaskaan ei sada. Ihme juttu, nimittäin, että milloinkaan ei ole hyvä. Vesiki on niin kalsaa, ettei uida tarkene – tai sitten se on niin lällynlämmintä, ettei uiminen mittään toinna.

– Juuei – ja mistäs me puhuttais, jos ei olis säätä ollenkaan. Sepä vasta innovatiivista oliski.