Kevät liukuu kesään, aika ei pysähdy. Lapset ja nuoret ovat äsken laulaneet Suvivirttä yhdessä äitien, isien ja opettajien kanssa. Keskustelua aiheesta riittää, mutta virsi on saanut pitää paikkansa. Siihen liittyy niin paljon kesää, niin paljon muistoja, tunteita ja tunnelmia. Ihmettelen ajassa ilmenevää pyrkimystä piilottaa kaikki hengellisyyteen viittaava, monelle yhä merkityksellinen aiheisto. Eikä vain piilottaa, pyrkimys ilmenee myös pyhän kunnioituksen väheksymisenä ja suoranaisena pilkkana. Mistä se kertoo?
Onko kysymys myös omituisesta, ylisuojelevasta monikulttuurisuustulkinnasta, jossa oman maan kulttuuri pitää häivyttää? Sitä eivät ymmärtääkseni vaadi muuttajat, vaan paikalliset toimijat.
Kommentin jätti Annikki · sunnuntaina 3. kesäkuuta @ 10:47
Minun kokemukseni mukaan mm. muslimit odottavat kristittyjen olevan aidosti ja koko sydämisesti kristittyjä, jotta heidän kanssaan voisi keskustella mm. Jumalasta ja kaikesta todellisesta elämään kuuluvasta.
Kommentin jätti Sananjalka · sunnuntaina 3. kesäkuuta @ 11:42