On perjantai, marketissa on ruuhkaa. Kassalla näyttää olevan nuorukainen, kesäapulainen varmaan. Asiakas uumoilee vaikeuksia, ei kehtaa vaihtaa jonoa, perässä on jo toinen. Nuorukainen tervehtii ja naputtelee kassaan ruokaa viikonvaihteeksi ja muutamia taloustavaroita. Asiakkaan mies pakkaa tavarat järjestelmällisesti kahteen isoon kassiin. Nuorukainen miinustaa pullonpalautuskuittia. Kassakone poistaakin koko laskutapahtuman. Nuorukainen seisoo hölmistyneenä tulostunut lasku ja palautuskuitti kädessään. Kone näyttää pelkkää miinusta.

Asiakas pankkikortti kädessä: Mitä nyt?

Nuorukainen: Voi ei, nyt se hävitti koko laskusumman. Pitää varmaan ottaa kaikki uudestaan.

Asiakas: Koko satsi? Ei kai?

Nuorimies kääntyy selittämään puhelimeen ongelmaa. Asiakas ja jonossa olevat kolme muuta tuijottavat epäuskoisena nuorukaista ja toisiaan. Viereiselle kassalle ilmaantuu kassarouva, joka kysyy napakasti: mikä on ongelma. Nuorukainen selittää.

Kassarouva: Minä hoidan tämän. – Asiakkaalle: Aloitetaan alusta. Tässä on palautussumma käteisenä. Nostaisitteko ostoksenne tänne takaisin.

Asiakkaan mies: Ei voi olla totta! Toiseen kertaan!

Kassarouva: Niin se vain nyt on, olen pahoillani, mutta muuten tätä ei voi korjata.

Tavarat nostetaan kasseista takaisin pöydälle, kassarouva naputtaa vauhdikkaasti ja liu’uttaa kertaalleen skannatut jakajan toiselle puolen. Asiakkaan mies puhisee ja lappaa tavarat takaisin kasseihin. Jonossa seuraava oli jo latonut ostoksensa hihnalle ja mulkoilee kiukkuisesti kaikkia.

Asiakas maksaessaan: Sehän kävi näppärästi, onneksi osuitte paikalle.

Kassarouva: Minun ei oikeastaan pitänyt tulla tähän ollenkaan, satuin väärälle kassalle.  – Nuorukaiselle: Minä jatkan tästä, mene sinä kahville.

Nuorukainen onnettomana: Mutta kun minä kävin juuri kahvilla äsken…

Asiakas poistuessaan nuorukaiselle: Älä lannistu! Elämää tämä vain on.