Kesän tulo puhkaisee monissa miesihmisissä piilevän projekti-innon. Toukokuun suunnitelmiin meillä kuului pation uusiminen. Siinä on sen verran töitä, että nuorimiehet oli pyydetty muinaisentiseen kotiosoitteeseensa muka avuksi. Molempien aikatauluihin sopi viime lauantai.  –  Ai, miten niin ’muka’? No kas, osoittautui, että isä joutui hoitamaan liikennettä rautakaupan ja työmaan välillä, kun Esikoinen otti homman haltuunsa. Työnjohto pitää olla asiantuntevissa käsissä, tiedetään.

Pihaan oli tuotu isän toimeksiannosta odottamaan kaksi roimaa säkillistä asiaankuuluvaa hiekkaa, laskettu määrä laattoja ja kehyslaudat. Työmiehille oli varattu rukkaset, sen varmisti äiti. Työn edistyessä ilmeni, että tarvittiin kumivasara ja lisää laattoja. Siis isä rautakauppaan. Aurinko paistoi ja hiki valui. Äiti oli jo aamulla leiponut pullia ja valmistellut talkoosopan ainekset. Hän myös tarjoili raikasta juotavaa pihan puolelle tuon tuostakin, ettei nestevajaus pääsisi yllättämään.

Pikkuritari ja Murunen tulivat äitinsä kera paikalle ruoka-aikaan, niin oli sovittu. Soppa maistui kaikille ja sitten kohta jo maistui unikin pikkuväelle. Pikkuritarin unilukemiset antoivat Mummelille miellyttävän mahdollisuuden oikaista selkää puuhakkaan aamupäivän jälkeen. Pihalla homma eteni rivakasti. Naisväellä oli tilaisuus istahtaa toviksi puhelemaan lasten nukkuessa päiväuniaan.

Kun patio tuli viittä vaille valmiiksi, juotiin kahvit työn tulosta ihaillen. Isä sai Esikoiseltaan ohjeet viimeistelyyn ja nurmikon kunnostukseen, mikä todennäköisesti vaatii taas muutamankin rautakauppareissun. Sitten Esikoinen kiirehti pesueineen kotiin ja Kuopus jäi saunomaan kanssamme ja puhelemaan omista projekteistaan.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.