Yst. Sosiaalineuvos ( 85 v) oli taas kohentanut terassinsa talviteloiltaan kesäkuntoon. Sain perinteisen kutsun terassin avajaisiin. Jos olivatkin menneiden talven pakkaset korjanneet pihaan istutetun kirsikkapuun, oli ikuisen nikkaroijan itse kehittelemä vesiallas suihkuineen sen sijaan saanut lisää volyymia. Vieno veden ääni pikkuisessa kaupunkipihassa onkin varsin viihtyisä elementti.

Kotimaisen politiikan ja kirkollisen tilannekatsauksen ohessa puhe liikuskeli nyt enemmän kuin ennen henkilökohtaisissa ikääntymisilmiöissä. Yst. Sosiaalineuvos kirjoittaa edelleen kolumneja alansa julkaisuun ja kysyy usein mielipidettäni jutuistaan. (Olen siitä hyvin otettu.) Viimeinen käsitteli virkeänä pysymistä sekä vanhustyössä että ikääntyneiden elämässä. ”Vireys piilee aivoissa ja asenteissa” julisti jutun otsikko.

Ystäväni valitti, ettei enää jaksa käydä alan seminaareissa, koska siellä ei kuule mitään uutta. Puuhataan projekteiksi aikojen saatossa jo tutkittuja ja kehiteltyjä ideoita, toisin termein vain. – ”Ei kai pyörää tarvitse uudestaan keksiä”, hän murisee.  – ”Mutta jos ne haluavatkin päivittää vanhat ja hyvät ideat uuteen, ajanmukaiseen kuosiin, kohennathan sinäkin kierrätysmateriaalilla vesielementtiäsi.” (Yhteistä naurua.)

Kommenttina juttuun, korostin vielä fyysisen kunnon merkitystä vireyden ylläpitämisessä. Ihminen ei elä vain päässään, vaikka aivot ovatkin toimitusjohtajana. Asenteena uteliaisuus ja uusien asioiden omaksumisen halu on vireyden säilyttämisessä A ja O – siitä olimme yhtä mieltä. Ja vanhuuden tuomat rajoituksetkin voi hyväksyä, valitusta syntyy vähemmän ja positiivista energiaa vapautuu.