Yövalvominen kostautuu. Herään jonkun oven kolahdukseen. Hups, kello on jo kahdeksan. Ystävättären kanssa oli sovittu alussa, että menemme yhdessä aamiaiselle varttia yli. Tulee kiire, mutta sovittuun aikaan olen valmis. Ihanaksi hautunutta puuroa syödessä jaamme ajatuksia kurssin merkityksestä omalla tiellämme.

Aamun istunnossa tutkimme pareittain arvokompassiamme. Siinä havaitsen, että altruismi on minulle edelleen keskeinen osiossa työ ja yhteisöllisyys. Ansiotyössäkin se oli tärkeä arvo. Perhesuhteissa, vanhemmuudessa ja parisuhteessa rakkaus ja hyväksyminen, sosiaalisissa suhteissa vuorovaikutteisuus, terveyden ja hyvinvoinnin sektorilla kohtuus, oma rytmi ja kehon viestien kunnioittaminen ovat minulle tärkeät. Henkisyys, kulttuuriset arvot ja hengellisyys ovat keskeisessä osassa arvomaailmassani: ne ovat oikeastaan elämän kantava voima ja sydänlanka.

Arvojen tutkiminen ja nimeäminen on tärkeää siksi, että voi kysyä itseltään: elänkö arvojeni mukaisesti. On opeteltava päästämään irti, luopumaan asioista, joilla ei enää koe olevan arvoa. Niin tulee tilaa muutokselle parempaan, tyydyttävämpään elämään. 

Lopuksi tuomme elämänviivallemme tulevaisuuskuvia. Huomaan, että olen ottanut sellaisia kuvia, jotka jo ovat elämässäni totta. Eikö minulla ole uusia unelmia? Pitäisikö olla? Eräs kuvista kuitenkin jää pyörimään mielessä. Ehkä siinä on jokin vihje.

Osa kurssilaisista on lähtenyt pääkaupungin suuntaan menevällä bussilla puolilta päivin. Jäljelle jääneet syövät Keisarikabinetissa lounasta niitä näitä jutellen. Hyvästelen ystävättären, joka lähtee omaan suuntaansa. Itse saan kyydin Joensuun rautatieasemalle toiselta samaan suuntaan lähtevältä. Keskustelu kurssin herättämistä tunnelmista jatkuu yhteisen matkan verran. Sekin tulee mieleen, että tulomatkan katastrofitunnelmat korvautuvat ihanalla huolenpidolla kurssitoverin taholta. ”Kaikki muuttuu hyväksi”, kuten Äiti Juliana Norwichlainen opettaa.

Valamo toimii aina ihmeellisellä tavalla voimaannuttavasti. Tunnen syvää kiitollisuutta kaikesta mitä odottamattani sain.