Ajattelen pilkatun, rääkätyn ja syyttömänä tuomitun Jeesuksen lohdutonta  kuolemaa. Ei siinä mitään ylevää ole, vain verta ja tuskanhikeä. Kiirastorstai-illan ehtoollismessu päättyy vaikuttavasti: alttari verhotaan mustiin kanttorin resitoidessa psalmia 22. Urut ovat vaiti, seurakunta laulaa hiljaisesti ”Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se…”  Kirkosta sammutetaan valot, hämärään jää vain yksi kynttilä palamaan ja sekin sammuu tänään. Ajattelen opetuslapsijengiä, joka vajoaa murheeseen ja epätoivoon: näinkö tämä päättyikin.

”Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet”   (Jes. 53:5)