Ajattelen Jeesusta Getsemanessa. Miten hän hurraahuutojen vaiettua valvoo yksin pimeää yötä Öljymäen ikiaikaisten oliivipuiden alla. Millaisen kuolemanpelon ja sisäisen tuskan hän käy läpi. Veljien jengi nukkuu väsymystään, Jeesus itkee ja rukoilee. Hän tietää, että aika on vähissä ja voimat. – Ja siihen hetkeen tulee enkeli.
”Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu” (Ps. 102:8)
Kauniita sanoja tälle viikolle, kiitos!
Kommentin jätti Marja Leena · maanantaina 2. huhtikuuta @ 14:26
Koskettava ajatus. Elämä on vaihtelua: hurraahuudoista hylätyksi tulemiseen.
Kommentin jätti Ansku · maanantaina 2. huhtikuuta @ 21:38