Marianpäivästä alkaa minulle kevät. ”Kaikki ilon lähteet puhkeavat…” lauletaan Anna-Maijan suomentamassa kauniissa marianpäivävirressä. Sisäinen kevät on säästä riippumaton tai kevään merkeistä luonnossa. Sydämen ilon lähteet puhkeavat syvempää, solisevat sulavesiä puhtaammin. Sielunpimeys murtuu, valo pisaroi kirkkautta, tuoksuu liljoilta.

Ja kuitenkin, on myös Judica, viides paastosunnuntai, josta kärsimyksen teema tuo arkeen. Voisiko joskus olla niin, että ne olisivat sisäkkäin, toisiinsa kietoutuneina, ilo ja kärsimys?