Kevät etenee ja kaappiprojektini on edennyt vaiheeseen, jossa kaappi on tyhjä, mutta sänky täynnä. Roskikseen on viety isoja muovikassillisia ja takassa poltettavien koppa täyttymässä. Toistaiseksi kaaos on vain siirtynyt ulos kaapista, varsinainen järjestäminen on vielä edessä. Kaapin sisältö on myös yllättänyt.

Aika ajoin elämässäni olen maalannut abstraktisia kuvia, pääasiassa vesivärein, myös muutama vahaliitutyö löytyi. Viimeisistä maalauksista näkee, että silloin olen työstänyt kriisiä. Onnellisiakin kuvia on. Työt eivät ole ihan huonojakaan, terapiamaalarin töiksi.

Jossain jatko-opintojen vaiheessa olen tehnyt isokokoisen suhdekartan suvusta kolme sukupolvea taaksepäin. Oman elämän kuvia on monta eri kausilta. Muutama tulevaisuusvisiokin on, niistä näkee jo mikä on toteutunut, mikä tulee jäämään unelmaksi.

Mihin voisi käyttää taidejäljennöksiä eri näyttelyistä, vanhoja ikoni- ja taidekalentereja tai suurennettuja taidevalokuvia. Mitä tehdä kauniille joulu- ym. korteille, niitä olisi sääli heittää takkaan. Kannattaako vanhojen valokuvien negatiiveja enää säilyttää? Monta on päätöstä puntaroitavana.

Tänään alan järjestää albumeita aikajärjestykseen kaapin ylähyllyille – varsinainen muistojen arkisto!

  • Muihin en osaa sanoa, mutta kortit voisi säilöä johonkin laatikkoon tai vanhaan matkalaukkuun jonkun löydettäväksi vuosikymmenten päästä, jos vain jossain on tilaa. Minä nimittäin ilahduin kovasti, kun löysin vanhasta kaapista 1940-luvun joulukortteja, kovin vähän vain. Ne olivat hienoja, tuli tietysti lapsuus mieleen. Sen jälkeen olen itse säilönyt kortit vintille.

    Kommentin jätti annikki · perjantaina 23. maaliskuuta @ 22:51

  • Voi niin, vanha matkalaukku olisi, muttei sitä vinttiä eikä kellaria eikä…

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 24. maaliskuuta @ 14:45

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.